Nowhere to Be Found kotikatsomo

Tosielämästä tiedetään lukuisia teini-ikäisten katoamistapauksia, joista osaan liittyy kammottaviakin rikoksia. Kanadalainen tv-elokuva Nowhere to Be Found kertoo yhden katoamistarinan. Sen todetaan perustuvan tositapahtumiin vailla sen tarkempaa määrittelyä, joten elokuvan tarina lienee rakennettu useammasta vastaavantyyppisistä tositapauksista.

Äiti ja tytär muuttavat Chicagosta pikkukaupunkiin äidin uuden työn myötä. Teini-ikäinen tytär pääsee saman tien mukaan koulun menestyneeseen koripallojoukkueeseen ja kaikki vaikuttaa alkavan uudessa paikassa hyvin. Edessä on kuitenkin katoaminen ja etsintä, eikä pikkukaupunki näytä enää parhaita puoliaan.

Nowhere to Be Found hyödyntää kliseistä stereotypiaa sisäänpäin lämmenneestä tuppukylästä, jossa muualta tuleviin suhtaudutaan varauksella. Tällä ruokitaan lähinnä tarinan jännitettä, sillä mitään varsinaista sanottavaa aiheesta ei ole. Asetelma otetaan vakioituna ilman, että taustalla kuplivia teemoja edes yritettäisiin sen enempää perata auki henkilöhahmojen tai tarinan kautta. Tältä osin elokuvaa voisi sanoa sisällöttömäksi, mutta se ei oikeastaan ole tässä tapauksessa ongelma.

Elokuva on keitetty kokoon riittävän simppeleistä aineksista liikoja yrittämättä, jolloin kokonaisuus toimii sellaisenaan ilman kummempia sisältöulottuvuuksia. Jännite luodaan yksiselitteisesti katoamisen selvittelyn ja etsinnän ympärille. Pikkukaupunki miljöönä ja asennemaailmana ovat interiööri tunnelman ja jännitteen virittämiseksi. Tässä yksinkertaisessa ratkaisussa ja ammattimaisessa ylöspanossa elokuva on yllättävänkin toimiva.

Katsomisjännite pysyy puolentoista tunnin ajan kohtuullisesti yllä vaikka lajityyppikonventioiden myötä loppuratkaisun suhteen ei liiemmälti jännitettävää olekaan. Nowhere to Be Foundissa on ymmärretty, että loppuratkaisua olennaisempaa on, miten siihen päädytään. Ja tästä näkökulmasta elokuva on katsomisen arvoisesti onnistunut, vaikka suurempia elämyksiä ei olekaan tarjolla.