My Friend Henry kotikatsomo

Elsi (Ninni Alhroth) palaa yksinhuoltajaäitinsä (Hellen Willberg) kanssa lomamatkalta takaisin kotiin. Elsiä jää vaivaamaan tunne kuin heidän talossaan olisi käyty ja hänen tavaroihinsa koskettu. Äiti ei usko Elsiä, vaan vie hänet riitoineen kaikkineen mukanaan perheneuvojan vastaanotolle. Pieni perhe elää luottamuspulassa ja tilanteessa, jossa Elsin lapsuus on muuttunut aikuisten ongelmien kanssa kamppailuksi. Sitten automarketissa Elsi tapaa ikäisensä pojan, Henryn (Aleksi Rantanen), joka hankkii rahaa palauttamalla ihmisten ostoskärryjä. Elsi näpistelee, lintsaa koulusta ja seikkailee Henryn kanssa uneliaassa radanvarren pikkukaupungissa sekä sen metsissä, pelloilla ja talojen pihoilla. Hänen äitinsä puolestaan alkaa uskoa Henryn olevan Elsin hätäpäissään keksimä hahmo, mielikuvitusystävä.

Neitoperhon (1997) ja Pelon maantieteen (2000) ohjaajana tunnetuksi tulleen Auli Mantilan käsikirjoittama ja ohjaama Ystäväni Henry ei ole lastenelokuva, vaikka sen päähenkilöt ovat lapsia. Elokuva ottaa tavoitteekseen kuvata olemisen ja elämisen opettelua lasten – tai oikeastaan "ei enää lasten mutta ei vielä teini-ikäistenkään" – näkökulmasta. Se kuvittaa liian lyhyeksi jäänyttä lapsuutta ja sen syytä, aikuisten pahaa oloa, jolle ei löydetä purkautumiskeinoa puheen tai tunnereaktioiden kautta. Tämän sijaan arjen vastoinkäymisten päällekkäisyyksien paino ja omat henkilökohtaiset ongelmat kasautuvat kuin huomaamatta tummaksi varjoksi pienten ihmisten arkipäivän ylle. Elokuva puhuukin sen puolesta, että vaikka itse ei aina omia outoja tuntemuksiaan ymmärtäisi, on niitä silti pakko käsitellä voidakseen elää elämäänsä eteenpäin. Ja näin Ystäväni Henry kuvaa juuri vastuuntuntoisten aikuisten silmissä erilaisia ja joskus kummallisiakin tapoja purkaa ahdistusta.

Elokuvan nuoret näyttelijät onnistuvat todella vaativissa rooleissaan erinomaisesti. Heitä harjoitettiin puolen vuoden ajan ja dvd:n lisämateriaaliksi tehdyssä "Näin tehtiin" -dokumentissa he pääsevät itse kertomaan kokemuksistaan. Harjoittelu sisälsi esimerkiksi judo-opetusta, jotta tiettyihin kohtauksiin saatiin tarvittavaa fyysisyyttä ja uhmakkuutta. Pääosin näyttelijöiden työskentely on kuitenkin hienovaraista sekä eleetöntä – ja juuri siksi niin vaikuttavaa. Henryn vanhempia näyttelevät Pertti Sveholm ja Ylva Ekblad ovat rooleissaan ylpeitä mutta haavoittuvia aikuisia, joilla ei välttämättä ole sen enempää edellytyksiä käsitellä elämän vaikeuksia kuin nuorella Henrylläkään. Kaikki elokuvan henkilöistä ovat menettäneet kosketuksen itseensä ja toisiinsa, ja tarina kuvittaa miten äärimmäisiin tekoihin on joskus ajauduttava, jotta ulospääsyn mahdollisuutta edes ymmärrettäisiin alkaa etsiä.

Dvd-julkaisu on suomalaista peruslaatua, jossa levyn ainoan lisämateriaalin virkaa toimittaa elokuvan kuvauksissa nauhoitettu "Näin tehtiin" -dokumentti. Tätä ei kuitenkaan voida laskea minkäänlaiseksi puutteeksi, koska Auli Mantilan karhean kauniin elokuvan arvo ja painopiste ovat jossain aivan muualla kuin vaihtoehtoisissa lopuissa, tehosteissa tai muussa kosmetiikassa. Ystäväni Henry on vaikea elokuva painavan aiheensa ja vailla kompromisseja olevan tarinansa vuoksi. Toisaalta se palkitsee katsojansa sitäkin syvemmin juuri sävykkyydellään, koskettavuudellaan ja rehellisyydellään.