Muumio kotikatsomo

Muumiot kuuluvat ehdottomasti veri-imureiden ja kuuhullujen takkuturkkien rinnalla klassisen kauhuelokuvan periteisimpään kalmagalleriaan. Käärinliinoihinsa kyllästyneet ja kirouksien herättämät menneisyyden pahikset ovat tulleet tutuksi erityisesti Hammer-horrorin "kukkasten" kautta. Tyypillisimmillään ja typerimmillään juoni perustui vain ja ainoastaan kävelevien käärinliinojen murhanhimon ja tappotaitojen esittelyyn. Pökkelöt etsivät haudanryöstäjiä kädet ojossa ja uhrit suorastaan joutuivat kävelemään kuolon syliin. Muumiokauhut toistivatkin sangen yksinkertaista tarinakaavaa.

Stephen Sommersin Muumio muuttaa kangistuneen kauhuilukaavan sangen eloisaksi sekoitukseksi seikkailua, komediaa ja toimintaa. Uusmuumiotarinassa sarkofagistaan karannut ajan syömä ex-ylipappi pyrkii kokoamaan itsensä ja herättämään henkiin muinaisen ex-rakastettunsa tomumajan. Tapahtumapaikat vaihtuvat Muumiossa railakkaasti 20-luvun Kairosta autiomaahaan hautautuneihin kuningashautoihin. Tehostemylly herättää kuolleet ja kertaalleen kuopatut näyttävästi henkiin, ja loppuhuipentuma onkin suorastaan uusimpien tehotietokoneiden kapasiteetin esittelyn juhlaa.

Sommersin Muumio on kuitenkin kaikista vavuuksistaan huolimatta valitettavasti avuttoman heikko! Elokuva on katsomiskelpoinen vain ja ainoastaan jos sen ottaa vain kepeänä komediana ja tarkoituksellisena virnuiluna. Camp-asenteesta ei siis todellakaan ole haittaa elokuvaa hyllystä valittaessa - pikemminkin päinvastoin. Indiana Jones -tyylinen yliampuva seikkailu ei ota oikein toimiakseen muumioformaatissa ja elokuvan katsontanautintoa nakertaa suoranainen osaamattomuus roolien toteuttamisen saralla. Näyttelijätyössä jäikin Brendan Fraserille, Rachel Weiszille ja John Hannahille jatko-osaan (suunnitelmissa vuoden 2001 satoon) huomattavasti parantamisen varaa.

Vannoutuneena kauhun ystävänä voin vain pyöritellä päätäni. Stephen Sommers hukkaa elokuvassaan hyvät ja kokeilemisen arvoiset ajatukset ja oivallukset heikkoon käsikirjoitukseen ja vielä heikompaan näyttelijäkaartiin. Ehkäpä ohjaajan tavoitteena olikin luoda puitteiltaan suuret mutta henkiseltä kapasiteetiltaan selkeästi b-luokan punnerrus. Sääli, sillä pienellä vaivalla Muumiosta olisi saanut aivan kelpo elokuvan. Mutta toisaalta. Kyllähän elokuva vei mennessään, eikä sitä ainakaan voi syyttää tylsyydestä.