Maestro kotikatsomo

Vuosi 2023 on ollut hyvä vuosi musiikkielokuville. Alkuvuodesta julkaistussa Todd Fieldin elokuvassa Tár (2022) Cate Blanchett teki vimmaisen roolityön uransa ja henkilökohtaiset suhteensa sotkevana mestarikapellimestarina. Fiktiivisellä hahmolla oli kuitenkin todellinen mentori, säveltäjävirtuoosi Leonard Bernstein (1918–1990). Netflixillä nähtävä säveltäjän oma elämäkertaelokuva Maestro (2023) ei musiikkipainotteisuudestaan huolimatta fokusoidu tämän uraan vaan pitkään suhteeseen näyttelijä Felicia Cohn Montealegren (Carey Mulligan) kanssa.

Bernstein oli amerikkalaisen säveltämisen ja orkesterin johtamisen monitaituri, jonka teokset kattoivat niin klassisia konsertteja, sinfonioita, teatterimusiikkia kuin pianosävellyksiä. Myös Hollywood-elokuvien (West Side Story, Alaston satama) scoreihin merkkinsä painaneesta Bernsteinista elämäkertaelokuvaa suunnittelivat hänen töistään vaikuttuneet 'movie bratsit' Martin Scorsese ja Steven Spielberg. Jättiläisten siirtyessä tuottajiksi ohjaajaksi nousi pääosaan kaavailtu näyttelijä Bradley Cooper, joka ohjasi musiikkielokuvan A Star is Born (2018).

Cooperin valinta Maestron ohjaajaksi ei tunnu yllättävältä. Bernsteinin biografisista vaiheista tehdyn tavanomaisen tulkinnan, jota on ollut Cooperin lisäksi kirjoittamassa vahvoista draamoista tunnettu Josh Singer, muistuttaessa Star is Bornin musiikillisesti lahjakkaan pääparin rakkauden ja uran yhdistämisen välistä konfliktia. Klassista aihetta on käsitelty musikaalien ja melodraamojen alkuajoista lähtien, joita muun muassa Scorsese kunnioitti elokuvassaan New York, New York (1977). Maestrossa aihe pohjustetaan taiteentekijöiden ja heidän teostensa usein ristiriitaisten tulkintojen kautta, mitkä ovat keskeisessä osassa kulttuurin rikastuttamisessa.

Vaimoaan muistelevan Bernsteinin haastattelun luoman kehyskertomuksen sisällä elokuva seuraa säveltäjää tämän käänteentekevästä New York Philharmonic orkesterin johtamisesta Carnegie Hallissa vuonna 1943 aina Felician kuoleman 1978 jälkeisiin vuosiin asti. Maestrossa tuodaan esiin Bernsteinin ja Felician syvä suhde ja toistensa ymmärtäminen, mutta myös heidän yksityiselämänsä haasteet. Keskeisin konflikti parin välillä tiivistyy Bernsteinin tukahduttamaan, mutta ei juuri piilottelemaan homoseksuaalisuuteen ja useisiin miessuhteisiin.

Temaattisesti kiinnostava elokuva kuvaa Bernsteinin uraa, joka oli melkoista nousukiitoa kohti ensimmäisen suuren amerikanjuutalaisen kapellimestarin asemaa ja populaarimusiikin esikuvaa. Elokuvassa painotetaan hänen monikulttuurisesta taustastaan nousevaa kykyä yhdistää useita eri maailmoja ja niiden elementtejä sävellyksiinsä. Nämä personaalisuuden useat piirteet näkyivät Bernsteinin ja Felician suhteessa sekä rakkauselämässä. Vaikka hahmovetoisten dialogikohtausten draama on kaavamaista, elokuva vetää silti mukaansa.

Näyttelijöiden varaan rakentuvassa elokuvassa kasvonpiirteiltään muokattu Cooper katoaa rooliinsa. Hän tavoittaa Bernsteinin julkisten esiintymisten nasaalin äänen ja voimakkaan ilmaisullisen kehonkielen. Mulligan on monitasoisessa roolissaan Feliciana Bernsteinin elämän valopilkku, mutta ei käsikirjoituksen tasolla saa enempää kuin symbolista merkitystä rakkauden ja huolenpidon kohteena. Elokuvan lopulla yksipuolinen näkökulma antaa liikaa tilaa miesneron, maestron, kriittiselle kuvaukselle suhteessa häneen merkittävästi vaikuttaneeseen maestraan. Oscareiden alla molemmat pääosat silti varmasti kolkuttelevat ehdokkuuksia.

Sinfoniamaisen hallittu elokuva luo 1940-luvun New Yorkin mustavalkoisella kapealla kuvasuhteella ja 1960-luvun värillisellä laajakuvalla. Nämä taiteelliset ratkaisut vahvistavat ajankuvan lisäksi päähenkilöidensä sisäisen maailman vastakkaista kehitystä alun mustavalkoisesta ihastuksesta kohti pitkän suhteen eri puolien väriskaalaa. Matthew Libatiquen kameran sulavat liikkeet ja pitkät otokset, jotka on rytmitetty musiikin tahtiin, luovat energisyyttä. Soundtrack hyödyntää Bernsteinin musiikillista tuotantoa oivaltavasti. Erityisesti West Side Storyn Jet Song" korostaa hienosti vastakkainasettelua Felicia ja Bernsteinin rakastajan Tommyn välillä.

Ohjaajana Cooper on auteurin pyrkimyksistään huolimatta Maestrossa turvallisilla vesillä eikä poikkea musiikillisten suurmieselämäkertojen laajemmasta kaavasta kuin päähenkilönsä epätäydellisyyden korostamisessa. Elokuva ei kenties yritäkään kertoa Bernsteinistä mitään uutta vaan korostaa enemmin rakkauden ja ymmärtämisen merkitystä kaikkien ihmisten elämässä, jopa suurten taiteilijoiden.