A Star Is Born valkokangas

Tähti syttyy uudestaan. Hollywoodin nykyisen henkiinherätysbuumin keskellä unohtuu helposti uudelleenfilmatisointien pitkä historia amerikkalaisen elokuvateollisuuden pyörteissä. Näkyvin esimerkki tästä on neljättä kertaa valkokankaille saapuva A Star Is Born.

Alkuperäinen vuoden 1937 melodraama Tapahtuipa Hollywoodissa (A Star is Born) loppuunpalaneen näyttelijän ja nousevan tähden romanssista oli jo itsessään tarinallinen mukaelma George Cukorin viisi vuotta aiemmin ilmestyneestä Menestyksen hinnasta (What Price Hollywood?, 1932).

Vajaat pari vuosikymmentä myöhemmin valkokankaille tuli Judy Garlandin tähdittämä musikaali (1954), joka lienee edelleen versioista se tunnetuin. Vuonna 1976 tehty musiikkidraama puolestaan siirsi katseensa pois Hollywoodista kohti aikakautensa musiikkibisnestä. Päätähtenä nähtiin elokuvan tuotannossa vahvasti mukana ollut Barbra Streisand.

Nyt ilmestynyt elokuva on tarinallisesti linjassa juuri 1970-luvun version kanssa. Näyttelijänä paremmin tunnetun Bradley Cooperin esikoisohjaus sijoittuu modernin musiikkiteollisuuden kierteisiin, kun pullon pohjalle eksynyt rokkistara ja nouseva naisartisti yrittävät löytää elämässään yhteistä säveltä. Nautittavasti kerrottu melodraama säväyttää ja koskettaa parhaimpina hetkinään, vaikka taipumus tavanomaisuuteen painaakin taustalla.

Elokuvan sielu on aiempien teosten tavoin keskiössä oleva romanssikuvaus. Cooper jättää viisaasti tilaa suhteen rakentumiselle pitäen fokuksen tunteella ja latauksella tulkituissa henkilöhahmoissa.

Tähteydestä haaveilevan Allyn (Lady Gaga) astuminen musiikkimaailmaan on askel myös lahjakkuuden uhraamiselle. Oman äänen menettäminen on jatkuvasti vaakalaudalla koneistossa, jossa muokataan tulevia supertähtiä. Keikkaympyröissä pitkään kiertäneelle Jackille (Bradley Cooper) kaiken menettäminen on puolestaan vain ajasta kiinni. Korvissa soiva tinnitus enteilee muusikon uran päättymistä ja kiinni voi pitää vain ympärillä olevista ihmisistä. Otteen hiljalleen löystyessä alkaa lohtu löytyä lääkkeiden ja alkoholin syleilystä.

Ensimmäisen ison pääroolinsa tekevä Lady Gaga ostaa paikkansa Garlandin ja Streisandin kaltaisten suurten tähtien rinnalla. Ilmiömäinen valovoima ja ilmaisun luontevuus tekevät lähtemättömän vaikutuksen jättäen kokeneemmatkin varjoonsa. Laulukohtauksissa voimakasääninen artisti vie elokuvan täysin omaan maailmaansa.

Heittäytymisen keskellä elokuva ei kuitenkaan vaivaudu irtautumaan geneerisyyden aihiosta. Laiskinta on ympärille rakennettu henkilögalleria, joka kärsii ali- ja tyyppikirjoituksen oireista. Valkoinen heteroromanssi asettaa sovinnaisen ahtaisiin kehyksiin niin queer-hahmot kuin Dave Chappellen esittämän viisaan mustan miehenkin. Cooperin kokemattomuus ohjaajana sysää kokonaisuuden romanttisten elokuvien kuluneisiin linjoihin, mikä estää teosta nousemasta siivilleen.

Vaikka edeltävien versioiden askelkuvioita on muuteltukin, pääpiirteittäin A Star Is Born ei juuri poikkea ydinrakenteista. Henkilödraamaan keskittyminen onnistuu peittämään sen, että laajemmassa mitassa elokuva tuo kovin vähän mitään uutta pöytään. Menestyksen ja tähteyden oireita puivia elokuvia on Hollywoodissa tehty rekkakuormallinen, ja Cooperin ohjaus vain jatkaa saman linjan toistamista.

Elokuva puhuu musiikin tekemisestä sanomalla, että pohjimmiltaan kaikki kostuu vain kahdestatoista nuotista, jotka vaihtuvat oktaavista seuraavaan. Ainoa, mitä artisti voi tarjota, on hänen oma tulkintansa näistä nuoteista.

Sama on sovellettavissa myös elokuvaan itseensä. A Star Is Born on kuin tuttu melodialinja, joka soi harmonisen kauniisti mutta jää tulkinnallisessa kehyksessä ohueksi. Romanttinen melodraama viehättää, mutta paikka modernien klassikoiden rinnalla jää nykymuodossa saavuttamatta.