London Boulevard kotikatsomo

Kaidalla tiellä pysymisen vaikeudesta on tehty monta elokuvaa. Näissä kaikissa on aina vanha linnakundi, jolla on moraali kohdallaan, entisiä kavereita, jotka houkuttelevat mukaansa uusiin rikoksiin sekä kohtalokas nainen. London Boulevardkin sisältää kaikki nämä perusraaka-aineet.

Mitchel (Colin Farrell) pääsee vankilasta lusittuaan muutaman vuoden pahoinpitelyn vuoksi. Mies on päättänyt, ettei enää palaa tiilenpäitä lukemaan, joten ensimmäiset päivät vapaana kansalaisena Lontoon kaduilla kuluvatkin menneisyyden varjoja väistellessä. Mitch saa yllättäen töitä filmitähden (Keira Knightley) talonmiehenä, jonka toimenkuvaan kuuluu muun muassa paparazzien karkottaminen. Tulevaisuus alkaa näyttäytyä hieman valoisampana, kunnes vanhat ystävät joutuvat vaikeuksiin. Paikallinen rikollispomokaan (Ray Winstone) ei ole valmis päästämään irti kehityskelpoisesta rikoskumppanistaan.

London Boulevard käynnistyy räväkkäästi alkuteksteillä, joita säestää Sergio Pizzornon spagettiwestern-tyyppinen musiikki. Elokuvan alku lupailee vaikkapa Guy Ritchie -tyylistä brittiläistä nopeatempoista veijarikomediaa. Hyvin pian kaikenlainen mahtipontisuus kuitenkin unohtuu ja tuntuu siltä kuin elokuva alkaisi noin viidentoista minuutin kohdalla uudestaan alusta. Tuo uusi London Boulevard on hillitty, nasevaan dialogiin luottava elokuva. Tämä ei sinänsä yllätä, kun muistaa, että ohjaajana debytoiva William Monahan on aiemmin napannut Oscarin Martin Scorsesen elokuvan The Departed käsikirjoituksesta.

London Boulevardissa on toimivia elementtejä valitettavan epätasaisessa suhteessa keskenään. Kuten sanottua elokuvan ansiot löytyvät käsikirjoituksesta, joka ei selitä kaikkea puhki vaan luottaa katsojan omaan kykyyn yhdistää asioita toisiinsa. Osa henkilöhahmoista on saatu rakennettua monipuolisen oloisiksi – jopa paparazzien hahmoihin Monahan on onnistunut lisäämään inhimillisen vivahteen. Lopputulos on silti ontuvan oloinen, sillä tarina ei lopulta oikein tunnu kertovan mistään. Elokuvan henkilöt ja juonenpätkät eivät kunnolla sitoudu tolkulliseksi tarinaksi. Sekavuutta lisää myös runsaat viittaukset muihin elokuviin. Tavallaan London Boulevardin voisi perustellusti nähdä myös Auringonlaskun kadun uudelleentulkintana – viitataanhan Billy Wilderin noir-klassikkoon jo elokuvan nimessä.

William Mohanille soisi kuitenkin mahdollisuuden yrittää ohjaajana uudelleen. Käsikirjoituspuolella homma tuntuu olevan jollain tavalla hanskassa – ja se on nykyaikana paljon se. London Boulevardia vaivaa kuitenkin tarinankerronnan keskittämisen puute ja leffan kohtalona lienee varsin pian Anttilan alennuskoriin päätyminen.