Spiritismiä ja pahoja henkiä
Mitä löytyy tuonpuoleisesta? Henkimaailman asiat ovat kiinnostaneet ihmisiä vuosituhansien ajan ja niiden omituisen outoon maailmaan perustuu myös Kuoleman peli. Nuoret leikkivät pilanpäiten spiritismiä, manaavat henkiä esiin ja joutuvat pahan riivaamiksi. Nopeatempoiset tapahtumat ja piinaava tunnelma pitävät katsojan tiukasti otteessaan. Vaikka leffa onkin onnistunut luomaan kirpaisevaa kauhua, mielikuvitukseton juoni vie tarinalta sen terävimmän särmän. Elokuva on puhtaasti trilleri, joka ei vaivaudu käsittelemään sen kummemmin ihmissuhteita kuin elämän suuria kysymyksiäkään. Eikä sen toki välttämättä tarvitsekaan.
Joukko opiskelijoita saa kesken bileillan päähänsä kokeilla spiritismiä. Hauska leikki muuttuu totiseksi todeksi, kun aakkoslaudalla oleva lasi alkaa liikkua ja esiin tulee mystinen viesti "Kaikki kuolevat". Oudot tapahtumat seuraavat toinen toistaan ja istuntoon osallistuneet nuoret joutuvat yksi kerrallaan karmiviin onnettomuuksiin, joiden syytä kukaan ei pysty selvittämään.
Enimmäkseen vanhassa tehdashallissa kuvattu leffa näyttää toteutukseltaan muutaman vuosikymmenen vanhemmalta kuin se todellisuudessa on, koska elokuvasta uupuvat lähes kokonaan erikoistehosteet ja ulkokuvaukset. Pelkistetty lavastus sopii kuitenkin elokuvan tyyliin loistavasti, eikä turhia prässäilyjä edes kaipaa. Vanhoista kauhuelokuvista tutut draculamaiset linnat ovat urbanisoituneet hylätyiksi tehtaiksi, joita pidetään alakulttuurien tyyssijoina. Elokuvassa on käytetty hyväksi tätä yhteyttä ja vanhaan tehtaaseen on onnistuttu liittämään samoja kauhuelementtejä kuin Hitchcock aikoinaan käytti.
Elokuvassa on useita henkilöhahmoja, eikä kukaan nouse oikeastaan päärooliin. Nuoret näyttelijät tekevät tasaista, mutta ei mitenkään erikoista jälkeä. Henkilöistä erottuu positiivisesti elokuvan ainoa musta nainen Lucy, jota näyttelee Marsha Thomason. Lucy on esitetty vahvana ja fiksuna hahmona, jolla pysyy järki päässä silloinkin, kun se on jo muilla karannut kauas tietämättömiin. Mustat naiset jäävät edelleenkin elokuvissa usein vain taustahahmoiksi eivätkä he pääse päärooliin, joten olikin hienoa nähdä musta nainen esitettynä toisella tapaa.
Leffan loppuratkaisu on yllätyksellinen, mutta sen latteus vie hohdon koko tarinalta. Elokuvassa olisi ollut aineksia suureen kauhuelokuvaan, mutta pienillä huonoilla ratkaisuilla se jää puolitiehen. Parhaimmissa kohdissa juonenkäänteet saavat sydämen pompahtamaan muutaman lyönnin liikaa, mutta näin käy turhan harvakseltaan. Elokuva on kuitenkin aika harmitonta katseltavaa, raaimmatkaan kuvaukset eivät ole onnistuneet realistisuudessaan niin hyvin, että kokonaisuus saisi menettämään yöunet. Kuoleman peli on trillerimäisyydessään niin kesyä tavaraa, että se sopii heikkohermoisimmallekin katsojalle - ainakin päiväsaikaan.
Seuraava:
24 Hour Party People
Arvostelu elokuvasta 24 Hour Party People.
Edellinen: Tapaus Antwone Fisher
Arvostelu elokuvasta Antwone Fisher / Tapaus Antwone Fisher.