Koko kansan Bulworth kotikatsomo

Kun tämä Warren Beattyn ideoima ja masinoima sekä ohjaama, tuottama, kirjoittama ja näyttelemä poliittinen parodia Koko kansan Bulworth pääsi kotimaassaan levitykseen asti, elokuvasta keskusteltiin tiedotusvälineissä varsin paljon sen mediakriittisen sanoman johdossa. Eikä turhaan. Poliittisen korrektiuden nurkkaan elokuvassaan heittänyt Beatty on liberaali, joka on jo vuosikymmenet arvostellut töissään hallitusten ja poliittisten päättäjien metkuja asioiden salaamiseksi suurelta yleisöltä (esimerkiksi Ansa, 1974). Toisaalta taas tiedotusvälineiden edustajia ja mediavaltaa hän on tavannut kuvata positiivisessa valossa (Presidentin miehet, 1976). Näissä esimerkkitapauksissa Beatty oli mukana kuitenkin "vain" näyttelijänä. Kun mies pääsee itse vastaamaan kaikesta, kuten Koko kansan Bulworthissa, estoista ei ole tietoakaan. Nyt tulee sanomaa molemmista piipuista ja jälki on räävittömyydestään huolimatta varsin korkeatasoista. Osansa saa sekä poliittinen eliitti että tiedotusvälineet.

Beatty esittää Yhdysvaltain senaattori Jay Billingham Bulworthia, jonka hermot pettävät kesken vuoden 1996 esivaalikiertueen. Kunnianarvoisa senaattori sekoaa siinä määrin, että päättää murhauttaa itsensä ammattitappajan käsittelyssä. Noutajaansa odotellessa Bulworth puhuu valtakunnan asioista vapaana puolueensa sitoumuksia ja ihan vaan spontaanisti. Kun kuvaan astuu kaunis luonnonlapsi (Halle Berry), Bulworthin maailma järkkyy, ja hänen on nyt saatava aikomansa murha mitätöityä. Tämä kaikki kesken tiivistä vaaliohjelmaa, jota päiväkausia nukkumatta ollut senaattori yrittää kaikesta huolimatta noudattaa television kuvausryhmä kintereillään. Luvassa on kliseevapaata tilannekomiikkaa ja toisinaan poskettoman hauskaa kerrontaa.

On todella sääli, että tämä Beattyn lempiprojekti on jäänyt Euroopassa minimaaliselle huomiolle sen ulostulon ja teeman osuttua samaan muottiin Päävärit (1997) ja Häntä heiluttaa koiraa (1998) -elokuvien kanssa. Mitättömästä julkisuudesta huolimatta oli ällistyttävää havaita, miten hyvin Koko kansan Bulworth kestää vertailun näiden kanssa. Se kuvaa amerikkalaista politiikkaa täsmälleen samoin hirtehishuumorin aineksin kuin Häntä heiluttaa koiraa, jota kuitenkin muistetaan aina kehua poliittisen satiirin amerikkalaiseksi lippulaivaksi. Nähdyn perusteella olisi syytä mainita samassa yhteydessä myös Koko kansan Bulworth, tosin tuon kuuluisamman elokuvan rajumpana pikkuveljenä, vähän samaan tapaan kuin Tim Robbinsin komea Bob Robertskin (1992).

Koko kansan Bulworthia katsellessa ei tietenkään voi välttyä huomiolta, että kyseessä on kriittinen kannanotto Yhdysvaltain vaalijärjestelmää vastaan á la Warren Beatty. Kun hänen Bulworthinsa kekkaloi ökyrikkaiden tukijoiden rahankeruujuhlissa, tarkoituksena lienee ollut haistatella tälle eliitille ja "haistatella" on juuri oikea verbi tässä käytettäväksi elokuvan perusteella.

Koko kansan Bulworthin saa nykyisin kaupasta muutamalla kympillä ja olipa hyvä, että sattui silmiin. Suositellaan kaikille Häntä heiluttaa koiraa -elokuvasta pitäville, jos vain jaksaa katsoa vielä yhden amerikkalaisen politiikan kuvauksen.