Kickboxer on oikea vanhan hyvän ajan amerikkalainen martial arts -elokuva. Kuten kaikki puhdasveriset sukulaisensa, se on kaikessa yksinkertaisuudessaan tarina "taistelijan tiellä" kulkevasta miehestä, joka elokuvan kuluessa oppii potkaisemaan vielä hiukan lujempaa. Katalysaattorina lisätreenauksen tarpeelle toimii trippi Thaimaahan, jonne Kurt Sloane (Van Damme) elokuvan alussa matkaa potkunyrkkeilyssä menestyneen isoveljensä Ericin (oikea raskaansarjan mestari Dennis Alexio) valmentajana. Isoveli Eric on kasvanut isän kanssa Amerikassa, pikkuveli Kurtin on äiti vienyt aikoinaan mukanaan Eurooppaan - siitä selitys Van Dammen hassulle aksentille.

Eric on itsevarma katsojan närkästykseen saakka, mutta täkäläinen thaimestari Tong Po on kuitenkin liian kova pala purtavaksi, äijähän lämmittelee jo ennen matsia potkimalla paljaalla säärellä seiniä niin lujaa, että kattorappaukset sen kun rapisee alas. Ottelukaan ei sitten suju sääntöjen mukaan, ja Eric halvaantuu. Tässä avautuu pikkuveljelle koston paikka, ja Kurtin saatua ruinatuksi itsensä vanhan mestari Xianin opetukseen hän aloittaa tuskallisen ja pitkän (leffa-ajassa miltei tunti) treenauksen Thaimaan postikorttimaisemissa kostaakseen Tong Polle.

Vanha koira ei opi uutta Muay Thaita?

Alussa siis huomataan, ettei jenkkien potkunyrkkeilyllä pärjätä lajin thaimaalaiselle vastineelle. Siksi Kurt anoo mestari Xianilta: "haluan oppia Muay Thaita." Se on ymmärrettävää. Kuitenkin Xian, Muay Thain mestari, päättää opettaa jotain ihan muuta - kaikki ne temput, jotka katsoja tietää Van Dammen osanneen jo edellisissä leffoissaan: hyppypotkuja, haaroja repiviä venytyksiä ja (kieltämättä komeita) poseerauksia. Oikeastaan sama kokoelma, joka nähtiin jo Bloodsportissa.

Elokuva ottaa oudon ristiriitaisella tavalla kantaa eri taistelulajien etnisyyteen: alussa todetaan Thaimaan eläjien raaka ja suoraviivainen tyyli niin ylivoimaiseksi, että leffan amerikkalainen sankarikin haluaa oppia tämän tyylin. Kuitenkin hänelle opetetaan lupauksista huolimatta vain omat temput toiseen kertaan. Loppuottelussa esitellään vielä paikallinen erikoisuus: nyrkkeilyhanskan sijaan käytetään käsien ympärille kiedottua hamppua, joka kastetaan pihkaan ja lasimurskaan. Kurtin kieltäytyminen tämän aseen käytöstä on symbolista laatua - voittamaan on tultu, mutta kuitenkin ihan ikiomin (amerikkalaisin) konstein.

Myyttiset mittasuhteet niin sodassa kuin rakkaudessakin

Van Damme treenailee varjonyrkkeilyään näyttävissä raameissa; taustalla häämöttävät temppelit ja Buddhan patsaat, ja elokuva onnistuu vakuuttamaan visuaalisuudellaan muissakin kuin toimintakohtauksissa. Harjoittelua ryydittävät kuolleiden thaisoturien henget, ja oma toteemieläinkin löytyy Van Dammelle haukan hahmossa. Myös rakkaus on rautaa Thaimaassa: mestari Xianin veljentytär Mylee osoittautuu Kurtille romanttiseksi intressiksi, ja ukkosenjyrähdykset ja salamanleimaukset säestävät ensisuudelmaa. Tosin naisen osa on, kuten useimmissa toimintaelokuvissa, loppujen lopuksi ankea. Ilkiö Tong Po raiskaa Myleen häiritäkseen Kurtin harjoittelua, mutta sehän ei pahemmin ketään hetkauta. Jopa loppuottelun voiton jälkeen Van Damme käy halaamassa läpi ystävänsä seuraavassa järjestyksessä: halvaantunut veli, mestari Xian, edellisen susikoira Kiki (!) ja viimeisenä tyttöystävä Mylee.

Lopputaistelu Kurtin ja Tong Pon välillä on paisuteltu todelliseksi titaanien välienselvittelyksi; yleisö tuntee Tong Pon "Tiikerinä" ja Kurtin "Valkoisena Soturina". Taistelijoiden öljytyt ruumiit täyttävät koko kuvan pinta-alan loputtomissa hidastetuissa iskuryöpyissä. Kickboxer yrittää joka saralla niin hurjan tosissaan, että sille on pakko antaa tunnustus huolimatta käsikirjoituksen pienehköstä aivovoimasta. Mystifiointi jatkuu vielä elokuvan loputtua, sillä Tong Pota esittänyt Michel Qissi kreditoidaan lopputeksteissä seuraavasti: "Tong Po...as himself"!

* * *
Arvostelukäytännöt