Kämppikset kotikatsomo

Kämppikset tarjoaa katsojalleen varsinaisen coktailin viihdettä, romantiikkaa, komediaa ja rahtusen rikostarinaakin. Taide-entisöijänä työskentelevällä Amandalla (Monica Potter) on aina ollut huono onni poikaystäviensä kanssa. Kun yksi suhde jälleen kariutuu, edessä on kämpän vaihto ja Amanda löytää uuden kodin neljän supermallin luota. Naapurustossa pitää majaa myös komea nuorimies Jim Winston (Freddie Prinze, Jr.), johon Amanda törmää ja rakastuukin lähes päätä pahkaa.

Entisistä kokemuksistaan viisastuneena ja uusien malliystäviensä suosiollisella avustuksella Amanda laittaa sulhoehdokkaan suurennuslasin alle ja tarkkailuun. Kaikki vaikuttaa hyvältä ja mies kenties liiankin täydelliseltä, kunnes Amanda uskoo nähneensä Jimin tekevän asunnossaan murhan. Haaveet yhteisestä onnesta romahtavat kerralla - vai romahtavatko sittenkään? Mitä Amanda oikeastaan näki ja kuka Jim oikeasti onkaan? Ja kuinka suuri on todellisen rakkauden mahti?

Kämppisten maailma New Yorkissa tarjoaa kai jonkinlaisen amerikkalaisen päiväunen. Naispuolisten henkilöhahmojen suurin ongelma tuntuu olevan sopivan miehen siivilöiminen miljoonakaupungin ihmisvilinästä. Mallimaailma kliseineen on saatu sopivasti mukaan elokuvaan Amandan kämppisten kautta, jotka ovat kyllä rooleissaan aivan uskottavia. Tämä johtunee siitä, että kaikki neljä ovat siviilissäkin malleja. Rikososion ymppääminen tarinaan jää kuitenkin jälkeen esikuvistaan, Hitchcockin trillereistä, mutta suotakoon tämä puute tälle kevyehkölle komedialle.

Elokuvan kerronta on sujuvaa ja juonikin kantaa hyvin loppuun asti. Ohjaaja Mark Waters on onnistunut tekemään tasaisen tarinan ilman turhia kikkailuja. Toisaalta elokuva tekee vastaansanomattoman tusinavaikutuksen, jota edes Julia Robertsia ulkoisesti muistuttava Monica Potter ei onnistu murtamaan. Mutta ehkä hyvä niin. Ken pitää kevyistä romanttisista komedioista kuorrutettuna kauniilla ihmisillä, löytää Kämppiksistä varmaan mieleistään katsottavaa.