Päivä ilman sotaa kotikatsomo

Päivä ilman sotaa perustuu sotajouluun 1914, jolloin ensimmäisen maailmansodan taistelut taukosivat spontaanisti yhdeksi päiväksi. Tuolloin sotamiehet uskaltautuivat ulos poteroistaan rintamalinjojen väliselle ei-kenenkään-maalle ja tutustuivat viholliseen joulun hengessä. Vaikka tiukkojen kurinpalautustoimien jälkeen sotatoimet jatkuivat, jäi tuo yksi päivä ihmisten mieliin ja kasvoi ajan kuluessa myyttisiin mittoihin, legendaksi rauhan mahdollisuudesta keskellä mielettömintä sotaa.

Christian Carionin kirjoittama ja ohjaama tarina lähtee liikkeelle sodanjulistuksesta ja sen vastaanotosta kolmessa sotaan joutuvassa maassa, Saksassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa, jota elokuvassa edustavat urheat skotit. Melko pian sodan kauhut latistavat sotainnostuksen, ja joulun lähestyessä tulevat juoksuhaudoissa kyyhöttäville miehille läheiset mieleen. Yllättävän aselevon käynnistää saksalainen tenori, joka käy heittämässä jouluaattona keikan kruununprinssille, mutta palaa toveriensa pariin rintamalle mukanaan tyttöystävänsä, kaunis tanskalaissopraano. Heidän laulunsa kantaa skottirykmenttiin, joka vastaa säkkipilleillään, ja pian monikansallinen musisointi saa ranskalaisetkin innostumaan yhteisestä joulunvietosta. Seuraa ikimuistoinen joulupäivä, mutta ruotuun palaaminen onkin sitten raaempaa.

Päivä ilman sotaa on monessa suhteessa onnistunut elokuva. Sodan eri osapuolet on hienosti ja selkeästi asetettu samalle viivalle, ilman jakoa hyviin ja pahoihin, mitä korostaa elokuvan sujuvasti kolmella kielellä etenevä ääniraita. Kuvat on kauniita maalailevuuteen asti. Henkilöhahmoista varsinkin kolmea eri kansallisuutta edustavat upseerit nousevat sympaattisina esille, ja Gary Lewisin vahva roolityö skotlantilaisena sotilaspastorina vakuuttaa. Sen sijaan pääparin kohdalla uskottavuus horjuu. Oopperarakastavaisten läsnäolo rintamalla perustellaan sikäli, että kansainvälisinä tähtinä he osaltaan madaltavat kielimuuria, mutta harvoin on romanssi tuntunut yhtä päälleliimatulta kuin nyt. Diane Krüger on kaunis katsella, mutta hänen roolihahmonsa on elokuvan pääteeman kannalta täysin turha, niin ainoa nainen kuin onkin.

Elokuva on varmasti kepeä tekele Rautaristin kaltaisten sotaelokuvien ystävien mielestä. Myös runsas kristillisyys voi häiritä, mutta elokuva esittää myös tiukan kriittisen kannanoton uskonnon käyttämiseen sodassa. Päivä ilman sotaa onkin ennen kaikkea joulun ajan elokuva, ja siinä kategoriassa paljon, paljon laadukkaampi kuin hollywoodilaiset viihdehömpötykset