Excision – Viiltävä nuoruus kotikatsomo

Teini-iällä käydään mielikuvakauppaa. Kun googlaa sanan teenage, saa liudan kirkasotsaisia kuvia kauniista ja komean näköisistä, hyvästä taustasta ponnistavista nuorista. Näihin kuviin on piilotettu myös mielikuvia turvallisesta ja huolettomasta nuoruudesta.

Asiat eivät tietenkään ole näin ruusuisia, ja kauhuelokuville murrosiän kasvukivut ovat herkullista maaperää. Richard Bates Jr.:n kauhuhalpis Excision kääntää teinidraaman stereotypiat nurin niskoin. Pääosassa on räjähtäneen näköinen Pauline (AnnaLynne McCord), joka käy läpi murrosikää. Hän näkee häiriintyneitä unia seksistä ja väkivallasta, jotka vahvistavat hänen pakkomiellettään ryhtyä kirurgiksi. Hyväksyntää etsiessään Pauline menee lopulta äärimmäisyyksiin.

Excision on postmodernistisen ironinen. Lajityyppiasetelmien nurinkääntämisen lisäksi näyttelijät ovat roolitettu siten, että he poikkeavat perinteisestä julkikuvastaan. Aikuisviihdeurastaan tunnettu Traci Lords on pomotteleva ja moralisoiva perheenäiti. Roskaelokuvistaan tunnettu John Waters on puolestaan taas pappi. AnnaLynne McCord tunnetaan sisäsiististä, teini-ikäisten elämää kuvaavasta 90210-sarjasta, joka ei voisi kauempana olla tämän elokuvan maailmasta.

Kulttielokuvilta itsetarkoituksellista metaleikittelyä voi odottaa ja silmäniskut tuntuvat jopa asetelmallisilta. Ratkaisulla on silti oma löyhä logiikkansa. Pauline on ulkopuolinen, mutta häntä auttavat aikuiset vaikuttavat epäluotettavilta. Kauhufriikit tunnistavat niminäyttelijät ja siksi heidän pyrkimyksensä tolkuttaa normaaliudesta tuntuu oudolta, suorastaan tekopyhältä.

Excisionissa romutetaan kaikki teini-ikään liitetty spektaakkeli ja loisto. Haaveet ja unelmat osoittautuvat pettymyksiksi. Tanssiaiset, ensimmäiset treffit ja seksi pojan kanssa ovat kaukana niistä orgastisista ja hurmeisista unista, joita Pauline näkee öisin. Niissä leikkivät samaan aikaan aistimellisuus ja julmuus, kiihottuminen ja kirurginen ruumiin mutilointi.

Nämä haaveet Pauline joutuu kuitenkin salaamaan muilta. Salailu, kuten julkikuvan kohentaminen, liittyvät lopulta kipeään, mutta osuvaan metaforaan kirurgiasta. Se on toisaalta Paulinen psykoottinen kuvitelma siitä, että henkiset, sosiaaliset ja seksuaaliset epävarmuudet voidaan poistaa samalla tapaa kuin lääkäri parantaa potilaitaan poistamalla sairauksia. Tämänlaisia vaatimuksia hänelle asetetaan jatkuvasti ulkopuolelta, vaikka omituisuudet ovat osa hänen identiteettiään.

Ajatusleikki toimii, kun sitä vertaa esimerkiksi muotikuvaukseen ja photoshopaukseen, jossa ruumiskuvat ovat loputtomasti muokattavissa halujamme ja tarpeitamme varten. Nyt vertauskuva laajennetaan koko elämänkaareen. Nuoruuskuvaus on lohduton: joko sopeudut ja muokkaannut tai jäät friikiksi.

Richard Bates Jr. tavoittaa nuoruuden epävarmuuksia kuvatessaan jotain kipeää. Pauline on loppujen lopuksi hukassa oleva tyttö etsiessään hyväksyntää ja rakkautta muilta. Vaikka hän kykenee käsittämättömiin tekoihin, hän ei koskaan pyri pahaan vaan uskoo aidosti tekevänsä hyvää. Inhottavuuksilla mässäilystä huolimatta perusvire on melankolinen.

Jalostunut kuvakertoja ohjaaja ei silti ole. Excisionin kirurgisen kliininen ja etäännytetty ote on perusteltua, mutta tekee leffasta uneliasta katsottavaa. Surrealistisissa unijaksoissa paistaa läpi asetelmallisuus vaikka nyt olisi pitänyt revitellä ja sukeltaa pää edellä likaränniin.