Donkey Punch kotikatsomo

Meri – tuo käymätön korpimaa. Merelle ja meren ympäröivälle veneelle perustuvia trillereitä on tehty ennenkin, tunnetuimpina Rasvatyynen (1989) kaltaiset trillerit. Asetelmahan on sama missä tahansa autiolle mökille, metsään tai vastaavaan ympäristöön sijoittuvissa tarinoissa, joissa apua ei ole saatavana, kun asiat alkavat mennä pieleen.

Donkey Punch on pienellä budjetilla tehty meritrilleri, joka yhdistää kuvioihin myös lähes oletusarvoisen seksin. Teineille tai nuorille aikuisille elokuvissahan perinteisesti kytketään yhteen ajatuskuvio ”seksi on kuolemaksi”, ja Donkey Punchin juonen jujuna on tämän lauseen kirjaimellisuus.

Teinit ja nuoret aikuiset voi nykyään niputtaa varsin hyvin samaan kasaan, sillä länsimaisen kulttuurin rappeutuessa yhä vanhemmat ihmiset käyttäytyvät yhä teinimäisemmin ja typerämmin. Ikuisen nuoruuden ja äärimmäisen hedonismin tavoittelusta on tullut koko kansan huvia, ei vain yksittäisten friikkien sirkusta. Kun mikään ei tunnu miltään, on aina haettava entistä äärimmäisempiä viihdytyskeinoja omaa onttoa tyhjyyttään tilkitsemään.

Donkey Punchissa kolme nuorehkoa brittilorttoa saapuu etelään etsimään itseään, eli siis bilettämään, vetämään huumeita ja viinaa sekä hakemaan satunnaiskönsikkäitä villiin suojaamattomaan seksiin. Kaikkea tätä on saatavilla, sillä läheisen ison veneen miehistönä toimivat neljä nuorukaista tarjoutuvat antamaan tytöille kyytiä oikein kunnolla, avomerellä.

Viinan, huumeiden ja seksin kyllästämä lystinpito päättyy kuitenkin lyhyeen, kun eräs nuorista paidattomista ääliöbodareista päättää kokeilla kaverinsa jännittävän irstasta seksivinkkiä, joka on antanut elokuvalle nimensä. Aasinpotkuhan tarkoittaa sitä, että mies saa mukavasti lisänautintoa kesken (anaali)seksin iskemällä kriittisellä hetkellä naispartneriaan täysillä niskaan. Tämä aiheuttaa tahdosta riippumattomia lihaskouristuksia, jotka tekevät sitten kunnolla eetvarttia.

Teoria on täyttä huuhaata, ja elokuvassakin käy ikävästi kun karate-hengessä mätkäisty lisäkiihotusisku katkaisee tyhmän blondin niskan. Älkää siis kokeilko tätä kotona, ruumiista kun on hankala päästä eroon.

Aasinpotkun jälkeen seuraakin sitten yhä verisemmäksi käyvä iltapuhde, kun laivan miehet haluavat nakata pimatsun raadon meren syvyyksiin ja muut pissikset ovat eri mieltä. Varsin epäuskottavien juonenkäänteiden ansiosta ukkoa ja akkaa päätyy Tuonelan valtakuntaan erilaisilla jännäksi tarkoitetuilla tavoilla.

Elokuvan henkilöhahmot ovat sinänsä osuvasti ja autenttisesti näyteltyjä. Jokainen pullisteleva bodari ja alaluokan brittipissis on niin vastenmielinen ja pinnallinen, että ketään kohtaan ei voi tuntea minkäänlaista sympatiaa. Vähän kuin yhä kasvava enemmistö nykyihmisistäkin, joihin törmää vastaavassa öykkäröintikunnossa vaikkapa massafestivaaleilla ja muilla ihmiskarjojen markkinoilla. Kenenkään edesmeno ei siis sureta.

Ainoa tavallisuudesta poikkeava näkökulma Donkey Punchissa on, että suurimman osan tapoista suorittavat naiset, mikä lienee halvalla tehtyihin roskaelokuviinkin hiipinyttä tasa-arvoa. Muuten elokuva etenee niin hutiloiden ja kaavamaisesti, että juonenkäänteet arvaa etukäteen. Olisi saanut upota koko paatti jo alkumetreillä, sillä ohjaaja Oliver Blackburn ei saa lajityypistä puristettua yhtään mitään irti.