David Galen elämä kotikatsomo

Hollywood on viime vuosina suoltanut pajoistaan ulos liudan kuolemanrangaistusta käsitteleviä elokuvia, jopa siinä määrin, että aihe vaikuttaa jo loppuun kalutulta. Sekä tappamisen vastustajat (Dead Man Walking, 1995) että puolustajat (Viimeinen tanssi, 1996 - ainakin siinä mielessä, että Sharon Stonen päähenkilö Cindy ei juuri välitä, kuoleeko vai ei) ovat saaneet äänensä kuuluviin. Kuluneen, mutta silti hyvin tärkeän aiheen mielenkiintoiseksi kuvaamiseksi pitikin keksiä jokin uusi näkökulma. Siihen tarvittiin brittiohjaaja Alan Parker.

Professori David Gale (Kevin Spacey) istuu kuolemansellissä Teksasissa naisystävänsä (Laura Linney) murhasta. Gale, kuolemanrangaistuksen aktiivinen ja näkyvä vastustaja, on saanut maistaa omaa lääkettään. Hän haluaa kertoa tarinansa nuorelle naisreportterille (Kate Winslet) juuri ennen teloitustaan ja väittää joutuneensa salaliiton uhriksi.

Elokuvan näyttelijätyö on kauttaaltaan laadukasta vaikka Winslet ei oikein tunnu luontevalta tähtitoimittajan roolissaan, mutta kysehän on ohjaajan ja tuottajien valinnasta. Spaceyn työtä vietetty aika brittiteatterin johtajana on vain parantanut, hän on entistäkin vaikuttavampi vähemmillä maneereilla. Sen sijaan Teksasiin sijoittuvan tarinan sijaan tapahtumapaikaksi olisi paremmin sopinut jokin toinen osavaltio, nyt viittaus erään entisen, taannoin suurempiin kansallisiin tehtäviin päässeen Teksasin kuvernöörin kotipaikkaan on liian tunnettu.

Elokuva-arvosteluissa ei saa koskaan kertoa koko juonta enkä sitä tässäkään tee. David Galen elämä -elokuvan loppu on kuitenkin hyvin moniselitteinen ja voi kallistaa elokuvan pyhän tarkoitusperän sekä kuolemanrangaistusta vastustavaksi että sitä puolustavaksi. Katsoja tuntee ehkä hämmennystä, oman älykkyytensä aliarvioimista ja jopa petetyksi tulemisen tunnetta, mutta ainakin tuntee.