99 Homes kotikatsomo

Niin Margin Call (2011) kuin The Big Short (2015) tekivät termistöripulin uhallakin parhaansa selittääkseen asuntokuplan puhkeamisen, joka oli ehkä merkittävin tekijä viimeisimmän laman alkamisessa. Teosten päähenkilöt olivat finanssimaailman numerohaita, ketkuja meklareita, jotka lirivät naapurin lasiin kasvattaakseen omaa kekoaan.

99 Homes yrittää eri taktiikkaa. Se on henkilökohtaisempi, pienempään skaalaan nykäisty mikrokosmos laajemmasta ongelmasta. Minkä ohjaaja Ramin Bahrani eeppisyydessä häviää, hän voittaa moninkertaisesti raa'assa tunteessa ja syöpäkasvaimen tarkan sijainnin määrittämisessä. Ahneet ja systeemiä väärinkäyttävät yksilöt nähdään ennen kaikkea järjestelmää kuppaavina loisina, ei niinkään sen pesäkkeinä.

Kodittomaksi jäävän Dennis Nashin (Andrew Garfield) ja halpuutetuilla taloilla keplottelevan Rick Carverin (Michael Shannon) symbioosi vertautuu monin osin moderniin gangsterielokuvaan. Suojelurahoja ei kerätä, mutta tavaraa varastetaan, valtiolta nyhdetään korvauksia ja heikkoon asemaan ajautuneita kiristetään. Mikä hienointa, toiminta on perustaltaan laillista.

Tyylillisesti trillerin suuntaan kallellaan oleva korruptiotutkielma on painostavan musiikin ja rouheiden lähikuvien juhlaa. Elokuva ansaitsee tyylinsä. Tunnelma on pelottavan uhkaava, ja vaikka juoni kattaakin liki kaikki viettelevän rikollisuuden vakionumerot rappaa 99 Homes niiden päälle riittävästi tuoretta ja ajankohtaista pakkelia. Bahrani ei käytä asuntokauppoja vain trendikkäänä taustatarinana, vaan koko tematiikka pyörii alan ongelmallisuuden ympärillä.

Yhdysvallat on voittajien valtio. Häviäjä ei ole mitään. Amerikkalaiset uskovat, että kenestä tahansa – siis aivan kenestä tahansa – voi tulla presidentti. Tällä hetkellä teoria on vakavassa testissä, sillä tosi-tv-moguli ja fobiakatalogi Donald Trump on republikaanien ehdokkaana. Ajatus siitä, että kaikki menestys on puhtaasti ansaittua, on jalo, hieno ja helvetin naiivi. Tämän mentaliteetin seuraamukset ovat elokuvan keskiössä. Järjestelmä on valmiiksi heikkoja vastaan.

Lainsäädäntö on myös todella herkkä hyväksikäytölle. Toisaalta konnuuksista myös narahtaa helposti. Kyse on pitkälti tahtotilasta. Jos ongelmakohtiin halutaan tarttua, niin yksilönkin teoilla voi olla väliä. Harmi vain, että näiden yksilöiden täytyy olla niitä, jotka lähtökohtaisesti hyötyvät järjestelmän aukoista. Lakipykälien häikäilemättömään hyväksikäyttöön sekoittuu aina väistämättä vilunkipeliä, joten pahantekijät voidaan vähintäänkin paljastaa. Samaan aikaan maanpetospykälillä kuorrutetut ilmiantajalait voivat pulskasti.

Keskivertokansalaistakaan ei armahdeta. Rick Carverin palopuhe tekee selväksi, miksi hän kyykyttää köyhiä. Ura alkoi kiinteistövälittäjänä, mutta sitten löytyi jotain paljon, paljon rahakkaampaa. Liian moni elää täysin vastuuttomasti, ja ottaa lainoja, joita he eivät voi maksaa takaisin kuin paperilla. Toisaalta pankit myös tarjoavat näitä niin sanottuja roskalainoja anteliain ehdoin. Onko vika paksua rahanippua heiluttavassa kädessä vai tulevassa asuntovelallisessa?

Bahranin kuva Yhdysvaltalaisesta kulttuurista ja mentaliteetista on repäisty samaisesta pelikirjasta kuin mistä myös Andrew Dominikin Killing Them Softly dippaili soosia perunoihinsa. Yhdysvallat ei ole kaikista huolta pitävä hyvinvointivaltio. Se on raaka bisnes, jossa kaikki on sallittua, kunhan asiat tekee edes suurin piirtein ohjeiden mukaan. Ja muistaa pitää kalliimpaa pukua prässäävät tyytyväisinä.

Jännäri on näyttelijöiden juhlaa. Iso osa elokuvan dynamiikkaa on kahden protagonistin välinen moraalinen ja taloudellinen köydenveto. Bahrani tarkentaa niin kivisiin kuin kärsiviin kasvoihin, antaen kuvien tehdä työn.

Keskittymällä kahteen pikkupeluriin, onnistuu 99 Homes siinä missä The Big Short lopulta jää vajaaksi eli panoksien esille tuomisessa. Tällä kertaa ongelmasta ei edes yritetä tarjota laajaa kokonaiskuvaa, saati sitten briljeeraa vaikeilla sanoilla. 99 Homes tuo kuvaan ihmisiä, joita kohtaan on helppo tuntea – olivat fiilikset sitten millaisia tahansa. Kotien korttitalo ei haise kirjanpidolle, vaan hielle, petokselle ja halvan motellin kirppuiselle sängylle.