Wild Tales valkokangas

Wild Tales kertoo kuusi itsenäistä tarinaa epäoikeudenmukaisuudesta, jonka korjatakseen tarinoiden sankarit päätyvät epätoivoisiin toimiin. Elokuva tavoittaa taitavasti inhimillisyyden tason, joka samalla naurattaa ja kauhistuttaa katsojaa. Sysimusta huumori kannattelee jokaista episodia, eivätkä tarinat tematiikan samankaltaisuudesta huolimatta asetu paremmuusjärjestykseen. Wild Talesin kiehtova yhdistelmä terävää arkipäiväisyyden kuvausta ja yllättäviä juonenkäänteitä on virkistävän nokkela kokoelma farssikomedian, melodraaman ja trillerin rajamailta.

Damián Szifrónin ohjaus ja käsikirjoitus osuvat naulan kantaan. Yksityiskohtaiset arkielämän tilanteet monimutkaistavat vääryydet korostuvat tarkan henkilökuvauksen välityksellä, eivätkä monipolvisen tarinan tasot jää pintaraapaisuiksi yksittäisten osuuksien lyhykäisyydestä huolimatta. Käsikirjoitus on yllättävän koskettava ja henkilöhahmojen kamppailu tunnetasolla samaistuttava. Tarinoiden henkilöhahmot toimivat kostonhimoisina fantasiatasolla, joiden toteuttamisesta katsoja voi kuvitella naureskellen haaveilevansa.

Ääriesimerkkinä vääryyden korjausliikkeestä käytetään heti elokuvan avauksessa miestä nimeltä Pasternak, joka on kerännyt ohjaamalleen lennolle jokaisen häntä joskus loukanneen ihmisen kohtalokkaasti kulminoituvin seurauksin. Epäoikeudenmukaisuus näyttäytyy tarinoissa henkilökohtaisena kaunana, mutta laajenee paikoitellen yhteiskunnallisen satiirin mittoihin.

Väkivalta on Wild Talesissa vahvasti läsnä, mutta selittyy henkilöhahmojen pettymyksen purkauksina. Väkivallan kuvaukset ovat moitteettoman huoliteltuja. Kun uudenkarhealla urheiluautollaan kaahaava pukumies kohtaa matkallaan ruosteisen kuorma-autonsa kanssa kiusaa tekevän ”juntin”, kärjistyy tilanne sarjakuvamaisen pitkittyneeseen machotaisteluun. Piinaavan pitkä molemminpuolinen pahoinpitely alkaa nyrkinheristelystä ja tarina päättyy poliisin todetessa heidän ruumiidensa äärellä kyseessä mahdollisesti olleen intohimorikos.

Elokuva on pullollaan vavisuttavia näyttelijäsuorituksia. Viimeisen tarinan petetty morsian (Erica Rivas) käy läpi koko inhimillisen tunneskaalan vahvuudella, jonka uskottavuus on käsin kosketeltavissa. Hulluuden partaalla horjuvien ihmisten kohtalot ja genrerajoja koetteleva tyyli korostuvat entisestään erinomaisen musiikin sekä leikittelevän, mutta sulavan kameratyöskentelyn keinoin.

Wild Tales on omaperäinen kokonaisuus, jonka viehättävyys perustuu elokuvan yhdistelmälle absurdeja tapahtumaketjuja ja totuudenmukaisuutta. Tarinoiden pohjana on ajatus siitä, kuinka ihminen tunnekontrollin menettäessään muuttuu vaistonvaraisesti reagoivaksi villieläimeksi. Elokuvan nimi ei liioittele luvatessaan villejä tarinoita.