Wild Horse Nine

Valkokangas

CIA:n agentit alakuloisissa tunnelmissa Pääsiäissaarella.

Kuoleman kauppamiehet

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Martin McDonagh liikkuu uusimmassa elokuvassaan Wild Horse Nine kyynisen suurvalta-ideologian henkisillä raunioilla. Ollaan Chileen kuuluvalla Pääsiäissaarella, jonne CIA:n agentit Chris (John Malkovich) ja Lee (Sam Rockwell) on lähetetty, kauas pääkaupunki Santiagosta. Näin tapahtuu, koska CIA:n Chilen konttorin pomo MJ (Steve Buscemi) niin käskee. Agentit tottelevat hierarkkisia käskyjä kuten armeijassa on opittu.

Tapahtumien kontekstina on aika juuri ennen Chilen vallankumousta, sitä alkuperäistä 9/11 -tapahtumaa 1973. Historiaa tunteville nämä hetket ovat jääneet mieleen siinä missä Berliinin muurin kaatuminenkin. Joku saattaa muistaa lapsuudestaan Chilen pakolaiset 1970-luvulla: eksoottinen tuulahdus Suomessa, pakolaisille itselleen inhimillinen tragedia. Aiheesta kiinnostuneille voi suositella erinomaista Yleltä löytyvää Invicible Heroes -sarjaa, jossa Chilen tragediaa valotetaan suomalais- ja ruotsalaisdiplomaattien näkökulmasta.

Wild Horse Nine © The Walt Disney Company Nordic

Mietin, onko Wild Horse Ninen ohjaaja ja tarinan kirjoittanut McDonagh halunnut muistuttaa siitä, että Yhdysvalloilla ja muilla suurvalloilla on ennenkin ollut omia salaisia agendojaan edistettävänä, kun kulisseissa kaadetaan hallintoja – vapailla vaaleilla valittuja tai ei – ja murhataan presidenttejä? Elokuvassa viitataan myös jatkuvasti presidentti Kennedyn murhaan ja sen toimeenpanijoihin.

Paikan päällä Pääsiäissaarella Chris tutustuu pariin vasemmistolaiseen opiskelijaan (Mariana di Girólamo ja Ailín Salas), joilla on oma syynsä olla paikalla. Mikään ei ole tietenkään sitä, miltä aluksi näyttää. Amerikkalaisten ylimielistä turistiasennetta alleviivaa se, että he kutsuvat itsepintaisesti Moai-patsaita isopäiksi. Muutoinkin CIA-agentit tuntuvat olevan lähinnä lomalla rellestämässä. Varsinkin Chrisillä tuntuu menevän vähän turhankin lujaa. Jos tämä elokuva olisi tehty Vietnamin sodan krapulassa, olisivat kaikki osanneet lukea sen sanoman itsestään selvyytenä.

Lomafiilisestä sukelletaan syvempiin ja sameampiin vesiin paitsi miesten välisen dialogin myös elokuvassa kuultavien laulujen sanoitusten myötä. Violeta Parran ikoninen ”Cracias a la Vida”, Hank Williams -bravuuri ”I´m So Lonesome I could Cry” ja Judy Collinsin ”Both Sides Now” vievät kohti melankoliaa ja tilinpäätöstä.

Martin McDonaghin nimi iskostui kertaheitolla suuren yleisön tietoisuuteen esikoispitkällä elokuvalla Kukkoilijat (2009). Jo tässä elokuvassa nähtiin pääosassa kaksi miestä, jotka joutuvat olosuhteiden pakosta viettämään aikaa keskenään. Tätä teemaa syvennettiin upeassa The Banshees of Inisherin -elokuvassa (2022), jossa jurotus vietiin niin pitkälle kuin se ylipäätään on mahdollista. Wild Horse Ninen kaksikko jatkaa vahvojen miesroolien linjalla antaen kuitenkin pääparille mahdollisuuden sovintoon ja dialogiin.

Wild Horse Nine © The Walt Disney Company Nordic

Sekä Sam Rockwell että John Malkovich loistavat rooleissaan. Rockwell palkittiin Oscarilla jo aiemmin Martin McDonaghin elokuvasta Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017). Ohjaaja voitti jo 2006 parhaan lyhytfilmin Oscarin elokuvalla Six Shooter, joka on katsottavissa YouTubesta.

Steve Buscemin valinta MJ:n rooliin herätti itsessäni mielleyhtymiä vallan toisen ohjaajan elokuvaan, varsinkin kun levoton läpänheitto alkaa. Kun MJ saapuu Pääsiäissaarelle, tuntuu kuin hypättäisiin Quentin Tarantinon maailmaan. Tunnelman vaihdos tuntuu äkkinäiseltä, mutta ohjaajalla on ollut siihen varmasti omat syynsä. Ehkä hän haluaa näin alleviivata sitä seikkaa, että kun aseet alkavat puhua, menee homma aina vähän sekavaksi. Mark Ruffalon piti aiemmin esittää MJ:tä, mutta hän joutui perumaan roolin aikataulullisista syistä.

Chrisin suulla kuullaan vanhan väsyneen sotaratsun kyyninen tilitys siitä, miten kaikki on jo ennalta määrättyä, kulisseissa käsikirjoitettua. Demokratia, ihmisten vapaa tahto on illuusiota. Vapautta ei ole muilla kuin villihevosilla, joita Chris ihailee.

Elokuvan lopputekstien ajan kannattaa jäädä vielä hetkeksi teatteriin istumaan, vaikka silmät kiinni ja kuunnella hyvällä äänentoistolla The Rolling Stonesin biisiä ”Out of Time”.

***