Vaaleanpunainen pantteri 2 valkokangas

Blake Edwardsin vuonna 1963 ohjaama Vaaleanpunainen Pantteri esitteli ensimmäistä kertaa omalaatuisen komisario Clouseaun. Peter Sellersin esittämästä hahmosta tuli välittömästi komedian ikoni ja elokuva poiki huomattavan määrän jatko-osia, joiden tehtailua jatkettiin senkin jälkeen, kun Sellers itse oli jo siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Vuonna 2006 koomikko Steve Martin astui Clouseaun saappaisiin sarjan väsähtäneessä uudelleenlämmittelyssä. Joko Martin rakasti elokuvaa kuin sairas koira ulostettaan tai sitten hän oli kipeästi rahan tarpeessa. Joka tapauksessa valkokankaalle on nyt päätynyt kyseisen teoksen entistäkin ummehtuneempi jatko-osa.

Vaaleanpunainen Pantteri 2 alkaa tilanteesta, jossa toheloimalla tuhoa ympärilleen kylvävä Clouseau on John Cleesen esittämän poliisipäällikön toimesta sijoitettu lappuliisaksi Pariisin kaduille. Clouseaun apua kuitenkin tarvitaan jälleen, kun mystinen rikollinen Tornado varastaa joukon maailman arvokkaimpia esineitä. Katsojan kannalta on kiusallista seurata sinänsä taitavien näyttelijöiden räpiköintiä läpi käsikirjoituksen, jonka huumori on hauskaa kuin yö putkassa. Elokuva haluaa väen väkisin kertoa meille, että on hillittömän hauskaa katsella Martinia toistamassa hamburger-sanaa pseudoranskalaisella aksentilla. Aivan ratkiriemukkaalta olisi tarkoitus tuntua, kun hän tipahtaa alas jostakin korkealta tai pukee päälleen paavin kaavun.

Vitsien suurin ongelma on niiden täydellinen irrallisuus. Tekijöiltä on jäänyt huomaamatta, että toimivassa slapstickissä hauskuus ei synny usein niinkään itse näytettävästä tapahtumasta, vaan sen herättämistä mielleyhtymistä. Martinin pelleily sitä vastoin on ainoastaan itseisarvoista, eikä se saa katsojassa aikaan edes satunnaisia hymähdyksiä. Kertakäyttöisyyden ei pitäisi automaattisesti tarkoittaa puuduttavaa tylsyyttä. Näin on kuitenkin päässyt tällä kertaa käymään. Elokuvan lopputekstien lopulta valuessa kankaalle herää katsojassa toive siitä, että Peter Sellersin haamu tulisi hakemaan Martinin mukaansa ennen kuin tämä ehtii edes harkita kolmannen osan kyhäilemistä.