Tulisielu valkokangas

Kaikki maailman ammatit eivät ole aina olleet avoinna kummallekin sukupuolelle. Osassa painotus miesten ja naisten välillä on varsin jyrkkä. Esimerkiksi palomiesten ammattikunnassa ylivoimainen enemmistö on miehiä, kutsutaan ammattikuntaa sitten realistisemmin palomiehiksi tai epämääräisemmin pelastajiksi. Syynä ei ole ainakaan Suomessa sovinistisikojen syrjintä saati patriarkaalinen salaliitto vaan puhtaasti ammatin rajut fyysiset vaatimukset. Valtaosa miehistäkään ei niistä koskaan selviäisi, naisista vielä pienempi prosentti.

Naisia kuitenkin ammattikunnassa on. Jotkut naiset ovat olleet urheita ja sitkeitä esitaistelijoita, jotka ovat raivanneet tien muillekin naisille ja muokanneet samalla asenteita. Heidän työnsä ansaitsisi elokuvan, jossa pioneerit nostettaisiin heidän ansaitsemaansa arvostukseen.

Ranskalais-kanadalainen animaatioelokuva Tulisielu ei ole sellainen elokuva.

Theodore Tyn ja Laurent Zeitounin ohjaama teos tuntuu ja vaikuttaa siltä, mikä se alun perin onkin eli suoratoistokanaville julkaistulta bulkkiteokselta. Siitä kertoo myös teoksen väljä ensi-iltatahti. Siinä missä pääosin teattereihin suunnatut animaatiot julkaistaan maailmalla samoihin aikoihin, on Tulisielu saanut alkuperäisen ensi-iltansa jo helmikuussa. Nyt kesällä on vuorossa seuraava isompi ensi-iltojen rypäs, ilmeisesti oletettua elokuvaohjelmiston vajetta täyttämään.

Se on totta, että varsinkin heinäkuussa ensi-iltojen määrä on Suomessa varsin vähäinen ja muutamat franchise-elokuvat täyttävät teatterit. Luulisi silti koronavuosien jälkeen varastossa olleen sen verran teoksia, että teattereissa ei julkaistaisi materiaalia, jonka selkeä paikka on suoratoistossa ja tallennepuolella.

Tulisielun päähenkilönä on 1930-luvun alun New Yorkissa asuva teinityttö Georgia/Jonna (ääninä Olivia Cooke/Amy Burgess), joka haluaa ensimmäiseksi naispuoliseksi palomieheksi. Sen estävät kuitenkin paitsi säännöt myös hänen oma isänsä, entinen palomestari Shawn/Tommi (Kenneth Branagh/Taisto Oksanen). Kun isä värvätään takaisin palomestariksi selvittämään salaperäisen pyromaanin toimia, Jonna naamioituu Joe-nimiseksi mieheksi ja värväytyy isänsä alaiseksi.

Mieheksi naamioitumisen idea jää Tulisielussa hieman puolitiehen. Identiteetin paljastumisen jälkeen jatketaan kuten ennenkin, ketään ei näytä kiinnostavan vaikka elokuvan alussa painotettiin vahvasti sitä, että naiset eivät saa palomiehen ammatissa olla.

Jonna on kuitenkin sympaattinen hahmo ja sinänsä tarjoaa positiivisen samaistumiskohteen. Unelmien tavoittelu pikkutytöstä asti tuodaan pirteällä tavalla esiin. Alun hellyttävin osio on, kuinka pikkutyttö-Jonna kuvailee isänsä sankaritekoja puuväripiirroksien avulla. Palomestari Tommi on myös aidosti hyvä isä, joka suojelee lastaan, suojelee työssään yhteiskuntaa ja kykenee sanomaan ääneen rakastavansa tytärtään. Tasapainoisia isän malleja kaivataan elokuviin lisää stereotyyppisten pöhköhahmojen sijasta.

Ikärajastaan huolimatta teos ei ole aivan pienille tarkoitettu. Ainakin katsomassani näytöksessä pienempiä lapsia lähti pois kesken näytöksen. Tulipalot ja hengenvaara sekä sekopäisenä kähisevä pyromaanipahis ovat pikkuisimmille ehkä liikaa, mutta vaikea myöskään kuvitella tarinan houkuttavan vanhempia koululaisia.

Vanhemmille katsojille elokuva ei tarjoa temaattisesti tai tarinallisesti suurta antia. Aikuistuvan lapsen suhde vanhempaansa on tietysti aina olennainen aihe. Samoin kiinnostavia lähestymiskulmia ovat pyrkimykset muuttaa yhteiskunnan normeja. Teemoja käsitellään kuitenkin hyvin laiskasti ja ennalta arvattavasti. Vastapainoksi on kosolti joutavaa kohellusta, huutamista ja säätämistä. Vanhana klassikkona on myös miehen haaroväliin kohdistuva isku, mistä joutaisi jo päästä hiljalleen eroon komiikan keinona. Se on osapuilleen yhtä hupaisaa kuin mitä naishahmoon kohdistuva seksuaalinen ahdistelu tänä päivänä olisi.

Superkonna hypnoosikaasuineen ja purppuraisine liekkikuulineen vie muutenkin elokuvan jälkipuoliskolla suurimman osan huomiosta ja häivyttää alun tematiikan taka-alalle. Tarinalankoja on useita, eivätkä monet sivujuonet johda mihinkään. Esimerkiksi isosti esiin nostettu pormestarin poliittinen keinottelu jää tarinan loppupuolella tyystin unholaan. Sinne jää myös Tulisielu, hyvästä ideastaan ja yksittäisistä hyvistä hetkistään huolimatta.