The Fantastic Four: First Steps valkokangas

Marvelin voimakaksikko Stan Lee ja Jack Kirby loivat yhdessä monta klassikoksi noussutta hahmoa ja ryhmää, niin myös Ihmeneloset, joka aloitti Marvelin aikakauden vuonna 1961. Mitään Leen käsikirjoitus- ja dialogipanoksesta pois ottamatta Ihmeneloset on yhtä vahvasti Jack Kirbyn luomus. Ehkä jopa enemmän, sillä Kirby piirsi ja loi jokaisen hahmon olemuksen ja piirteet.

Uuden Ihmeneloset-elokuvan The Fantastic Four: First Stepsin lopputeksteihin jätetty Kirby-sitaatti kertoo Kirbyn antaneen hahmoille jotain omasta itsestään. Eniten Kirbyä on juutalaisessa Ben Grimmissä, joka kasvoi samoilla köyhillä asuinalueilla kuin Kirby ennen kuin Grimmistä tuli väkivahva oranssi kivikasa Möykky (elokuvassa Ebon Moss-Bachrach).

Huikeimmillaan Kirby oli piirtäjänä Ihmenelosten Galactus-saagassa, jossa esiteltiin ensi kertaa planeettoja syövä luonnonvoima Galactus sekä tämän sanansaattaja Hopeasurffaaja. Tämä on myös First Stepsin lähtökohta. Elokuva on täysin irrallinen MCU:n pääuniversumista ja täysin itsenäinen seikkailu, jota ennen ei ole tarvinnut katsoa yli kolmeakymmentä aiempaa elokuvaa. Kunnianosoituksena Kirbylle Ihmenelosten universumin nimi on Maa-828, Kirbyn syntymäpäivän mukaan.

The Fantastic Four: First Steps ei herjaa katsojia kertomalla enää yhä uudestaan Ihmenelosten syntytarinaa. Jos se ei ole tiedossa, niin silloin ongelma on katsojassa, jolla on aukko populaarikulttuurin tietämyksessään. Lähtökohta on pitkälti sama kuin tässä kuussa ilmestyneessä James Gunnin Supermanissa, jossa elokuva alkaa sankarin ollessa jo vakiinnuttanut asemansa vuosia sitten. Rohkeus olla aliarvioimatta katsojia ja pelaamatta kaikkea varman päälle tuottaa usein hyvän lopputuloksen viihteellisesti. Niin nytkin.

First Stepsin vuosi on 1964. Retrofuturistinen maailma on 60-lukulainen maailma yhdellä ainoalla erolla omaan 60-lukuumme. Se ero on Ihmeneloset, erityisesti aviopari tri Reed Richards (Pedro Pascal) ja Susan Storm (Vanessa Kirby). Maailman nerokkain tiedemies ratkaisi avaruuslennon salat ja lopetti avaruuskilvan kauan ennen Nasaa. Hänen vaimonsa kykeni yhdistämään maapallon valtiot Future Foundationiin, paranneltuun versioon YK:sta, joka oikeasti toimii. Vain yksi valtio eli Latveria jättäytyi toiminnasta pois. Tyhjä tuoli kokouksissa on hillitty viittaus konfliktiin Latverian rautakouraisen hallitsijan kanssa.

Kaikki on varsin hyvin, eri superkonnat on päihitetty, Reed ja Sue ovat saamassa vauvan. Kunnes ulkoavaruudesta saapuu outo signaali ja maapallolle saapuu maailmanlopun sanansaattaja Hopeasurffaaja (Julia Garner), muinaisen kosmisen luonnonvoiman Galactuksen (Ralph Ineson) lähettiläs. Galactus saa elinvoimansa planeettojen energiasta, ja seuraavana kohteena on Maa.

Galactus on kuin kosminen lovecraft-mainen kauhu humanoidimuodossa. Käsittämättömän vanha ja käsittämättömän nälkäinen maailmoja syövä luonnonvoima. Galactus on hitaasti etenevä kauhistuttava uhka, joka luo maailmanlopun tunnelmaa retrofuturistiselle maapallolle.

Kun Galactus lopulta saapuu, kohtaaminen on sekä tunnelatausta täynnä että vahvasti toteutettua suuren budjetin toimintaa. Niin moni elokuva on kärsinyt pitkitetystä loppumättämisestä, jossa taisto tuntuu jatkuvan vain siksi, että näyttäviä efektejä saadaan esiteltyä koko rahalla. First Steps välttää tämän sudenkuopan ytimekkään napakalla huipennuksella, jossa on koko ajan mielessä kirkkaana emotionaalinen panos.

Emotionaalinen panos saa latauksensa siitä, että First Steps on perhe-elokuva. Se erottaa Ihmeneloset kaikista muista supersankariryhmistä, sillä he ovat perhe ennemmin kuin ryhmä. On isä Reed, on äiti Sue, on vauva Franklin. On vitsaileva lankomies Johnny (Joseph Quinn), on Reedin paras kaveri ja tulevan lapsen ottosetä Ben.

Perhedynamiikkaa käsitellään monelta kantilta koko elokuvan ajan, ja se antaa katsojalle paljon enemmän kiinnekohtia kuin viihde-elokuvien tavanomaiset, usein varsin latteat höpinät perheestä. Hyvänä esimerkkinä jälkimmäisestä vaikkapa Fast & Furious -elokuvasarjan perhepuheet, jotka ovat parhaimmillaan pintapuolisia ja huonoimmillaan lähinnä toistuva kehno sketsi.

Laatu piilee detaljeissa. Syntyy vaikutelma perheestä, jolla on tavallisen perheen ongelmia ja asioita. Maailman pelastaminen on perheen työ, mutta se ei tarkoita, että nero-Reed osaisi koota lapsen pinnasängyn ilman, että osia jää yli. Ikea-fiilis antaa tuttuuden tunnetta ja samaistumiskohtia. Samoin osuu kohdalleen kohtaus, jossa pikku-Franklinin miespuolinen lähisuku säätää ja äheltää lapsen turvaistuimen kiinnikkeiden ja vöiden kanssa. Ei se ole aluksi niin helppoa, edes supersankareille, joilla on lentävä auto.

Vanessa Kirbyn roolisuoritus Susan Stormina on oivallinen ja elokuvan kantava rooli. Hänen Suensa on vahva, monipuolinen ja luontevan ristiriitainen aikuinen henkilöhahmo. 1960-luvun sarjakuvissa Sue oli ajankuvan mukaisesti usein pelastettavan roolissa, mutta vuosikymmenien kuluessa hänen roolinsa on jatkuvasti kasvanut. Erityisen suuren panoksen antoi John Byrne 1980-luvun tarinoissaan, jotka Kirby on kertonut lukeneensa. Tuolloin alkujaan Näkymättömästä Tytöstä tuli Näkymätön Nainen ja Ihmenelosten sydän siinä missä Reed on ryhmän aivot.

Elokuvan käsikirjoitusta ei ole kahlehdittu aiempien Marvel-elokuvien painolastilla ja elokuvan draaman kaari on ehyt. Tarinalla on alku, keskikohta ja loppu eikä jää tunnetta, että tarina loppuisi cliffhangeriin. Lopputekstien jälkeen on lyhyt tulevaisuuteen sijoittuva kohtaus, joka pohjustaa tulevia Avengers- eli Kostajien elokuvia, mutta se ei liity First Stepsin tarinaan eikä sitä ole ohjannut elokuvan ohjaaja Matt Shakman.

Kokonaisuutena The Fantastic Four: First Steps on ensiluokkainen perhe-elokuvan ja tieteisseikkailun risteytys, jossa maltetaan pohjustaa henkilöhahmoja ja tilanteita. Vauhdikkaammat kohtau

kset ovat draamakerronnan renkejä, ei toisin päin. 1960-lukulainen retrofuturismi on kerronnallisesti ja esteettisesti terävä ja mieleenpainuva ratkaisu. First Steps on laadukkain ja tunnelmaltaan parhaiten alkuperäisiä sarjakuvia kunnioittava tulkinta Ihmenelosista.