Suuri kauneus valkokangas

Nykymaailmassa korostetaan jatkuvasti imagoa, sen rakentamista ja siitä huolehtimista. Suuren kauneuden päähenkilö Jep Gambardella (Toni Servillo) on varttunut toisenlaisessa maailmassa, jonka asenteet ovat kuitenkin yllättävän samanlaisia.

Jep on kirjailija, jonka ainoan romaanin ilmestymisestä on kulunut 35 vuotta. Muutettuaan Roomaan nuorena miehenä hän jäi loukkuun kaupungin seurapiirielämän syövereihin, eikä toisen romaanin kirjoittamisesta ole sen jälkeen tullut mitään. Keski-iän ylittäneiden boheemien riehakas elämä, katoliset nunnat ja tunnistettavat antiikin nähtävyydet yhdistyvät tässä kauniisti kuvatussa elokuvassa kattavaksi Rooma-elämykseksi, jonka taustakudosta värittää melankolia.

Näistä palikoista on rakennettu Suuri kauneus, Paolo Sorrentinon uusin elokuva, joka onnistuu tiivistämään italialaisen arjen – villin juhlimisen ja katolisen uskon – ristiriitaisuuden ja käsittelemään siinä sivussa myös universaalimpia teemoja, kuten menetettyjä mahdollisuuksia, ajan kulumista ja tietenkin itseään ruokkivaa pinnallista elämäntyyliä.

Pintaliito ja juhlien täyttämän arjen loputon tyhjyys ovat tällä hetkellä trendikkäitä aiheita. Samaa aihepiiriä on käsitelty monissa viime vuonna ensi-iltansa saaneissa elokuvissa, kuten Spring Breakersissä, Bling Ringissa ja Pain & Gainissa. Silti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnolla huomioitu Suuri kauneus erottuu joukosta ja löytää kalutusta aiheestaan uusia näkökulmia. Yksi syy tähän on päähenkilöiden korkea ikä, sillä aiemmin pinnallisuus on nähty elokuvissa nimenomaan teinien ja nuorten aikuisten ongelmana.

Pääroolin esittää Toni Servillo, joka muistetaan myös Sorrentinon ohjaaman Il Divon pääosasta. Suuren kauneuden Jep Gambardella toimii elokuvan kantavana pilarina. Hahmo esitetään samanaikaisesti sekä ristiriitaisena, inhimillisenä että herkkänä mutta myös turhamaisena persoonana. Taidokas Servillo suoriutuu annetusta haasteesta täydellisesti.

Elokuvan nimi viittaa Gambardellan käyttämään käsitteeseen. Kirjailija kertoo etsineensä läpi elämänsä ”suurta kauneutta”, jonka merkitys avataan merellisten takaumien kautta. Suuri kauneus on syy Jepin surumielisyyteen ja toimii elokuvan rosebudina. Se edustaa sitä, mitä hän on. Juonityökalu paitsi avaa Gambardellan persoonaa myös herättää kysymyksiä siitä, mitä hänestä olisi tullut, jos asiat olisivat menneet toisin. Tarinan taustalla piilevä arvoitus – mitä tapahtui suurelle kauneudelle? – kalvaa kirjailijaa, joka vielä vuosia nuoruudenkokemustensa jälkeen kaipaa edelleen vastauksia kysymyksiinsä.

Sorrentino tekee tässä viisaasti ja jättää menneisyyden tapahtumat avoimiksi. Tietty kryptisyys on Suuren kauneuden kaltaiselle elokuvahelmelle pelkästään hyväksi, sillä näin kunnianhimoinen ja koskettava tarina ei liikoja selittelyjä kaipaa. Elämässä pitää olla arvoituksia.