State of Silence valkokangas

Mikäli journalismin tila Meksikossa ei ole tuttu aihe, dokumenttiohjaaja Santiago Mazan tuore dokumenttielokuva State of Silence tarjoaa napakassa ajassa kattavan ja perusteellisen selonteon teemaan. Lyhyesti luonnehtien elokuva kertoo siitä, että journalismi on Meksikossa äärimmäisen vaarallinen ja siksi myös harjoittajalleen äärimmäisen stressaava ja traumatisoiva ammatti. Niin ikään myös toimittajien palkka on Meksikossa surkea.

Vaikka dokumentilla on kestoa vain tunnin ja vartin verran, se on painokkuudessaan omiaan vetämään maton katsojan jalkojen alta. Se muistuttaa, ettei riippumattoman journalismin olennaisuutta voi suotuisissakaan olosuhteissa jankuttaa koskaan liikaa.

Erityisen vaarallinen maa Meksiko on niille riippumattomille journalisteille, jotka raportoivat sellaisista valtion häpeäpilkuista, kuten esimerkiksi korruptiosta ja Meksikon huumesodasta. Meksiko onkin ollut jo pitkään myös koko maailman mittakaavassa yksi vaarallisimmista maista toimittajille.

Tilastot puhuvat puolestaan. Vuodesta 2000 lähtien toimittajia on murhattu Meksikossa 163. Kadonneita toimittajia on 32. Väkivalta tai sen uhka on vielä tiiviimpi osa toimittajien elämää, sillä hyökkäyksiä ja uhkailuja toimittajia kohtaan voidaan sanoa tapahtuvan päivittäin. Mainittakoon myös, että toimittajien murhatapauksista 99 prosenttia jää Meksikossa selvittämättä.

Tilastot ovat sellaisenaan kylmää ja kasvotonta faktaa. Kasvottomuutta ja etäisyyttä myös itse journalistisessa toimenkuvassa ovat omiaan korostamaan juuri Meksikon kaltaisissa olosuhteissa elävät rikolliset vallankäyttäjät, jotka pakottavat toimittajia katoamaan ja vaikenemaan.

Kylmien faktojen ja kylmien tilastojen valossa onkin olennaista, että State of Silence pureutuu neljän meksikolaisen toimittajan arki- ja yksityiselämään. Elokuva menee journalistien iholle ja monin paikoin suorastaan ihon alle. Katsoja voi eläytyä ja tuntea stressin, pelon ja traumat pahimmillaan ja tehokkaimmillaan myös omissa nahoissaan.

On selvää, että Santiago Mazan dokumenttielokuva on myös piinaavaa ja jännittävää seurattavaa. Ahdistavaa tunnelmaa korostetaan sopivan hienovaraisilla keinoilla, kuten informaatiota vihjailevasti ulkopuolelleen jättävillä kuvakulmilla ja musiikilla. Tarpeeton dramatisointi tai liioittelu elokuvataiteen keinoin ei olisi kovinkaan perusteltua, sillä dokumentin aihe ja Meksikon toimittajien todellisuus liioittelevat itse itseään joka ikinen päivä.

Elokuva on Cinemaissin ohjelmistoa. Festivaaliesitys 17.10.2024.