Spy x Family Code: White valkokangas

Kotimaassaan Japanissa ja mangan ystävien parissa erittäin suositun Spy x Family -sarjakuvan lähtökohdat ovat samaan aikaan yksinkertaiset ja täynnä potentiaalia. Herkullisen asetelman ansiosta spinoff-elokuva Spy x Family Code: White on helposti lähestyttävä myös muille kuin sarjan faneille. Vaikka elokuva muistuttaa pidempää jaksoa televisiosarjasta, se on silti tarpeeksi itsenäinen ja koherentti episodi osana laajempaa tarinamaailmaa.

Elokuvan alussa käydään nopea kertaus nopeasti, ja kärryille hyppää helposti. Pseudo-Eurooppalaisen yhteiskunnan poliittista tasapainoa ylläpitääkseen vakooja Loid Forgerin (äänenä Takuya Eguchi) on ujuttauduttava eliittikoulun vanhempien joukkoon, joten hän adoptoi lapsen ja avioituu peiteavioliittoon. Mutta isä ei olekaan ainoa, jolla on salaisuuksia – vaimo Yor (Saori Hayami) on ammatiltaan salamurhaaja, tytär Anya (Atsumi Tanezaki) osaa lukea ajatuksia ja jopa perheen koiralla on mystisiä ennustustaitoja.

Valeperheen vanhemmat eivät tiedä toistensa todellisia ammatteja, ja lapsen logiikalla Anya pyrkii miellyttämään vanhempia piilottaen oman salaisuutensa. Komedia nojaa väärinkäsityksiin, ristiriitaisiin motivaatioihin ja haasteisiin toimia tavallisena perheenä epätavallisesta taustasta huolimatta. Osana salaista operaatiota perhe päätyy viikonloppumatkalle tutustumaan legendaariseen jälkiruokaan, ja siitähän kommellukset alkavat – tavallisen perhelomastressin lisäksi Forgerit päätyvät pysäyttämään pahisten suunnitelmat.

Komediaa ja toimintaa yhdistelevän animaation visuaalisuus on teknisesti monipuolista ja nautinnollista seurattavaa. Animaation ansiosta mahdollisuuden rajat saavat venyä ja epärealistiset elementit tuntuvat luonnollisilta. Elokuvan toiminnallisemman osuuden yhtenä tehokeinona on vaikutelma olemattoman “kameran” epävakaudesta, joka kehollistaa katselukokemusta, ja Anyan kuvitelmia värittävät mielikuvitukselliset pastissit viitteillä klassiseen japanilaiseen taiteeseen.

Viihdyttävyydestä ja toimivista oivalluksien lisäksi elokuva seuraa animekonventioita uskollisesti, joten kaavamaisuudelta ei voi täysin välttyä. Tiivistäminen olisi tehnyt hyvää: muutamat sivuhahmot tuntuivat olevan mukana juoneen liittymättä lähinnä silmäniskuna tosifaneille. Irralliset vilahdukset lisäsivät pituutta ja epätasaisuutta pääasiassa mukavaan tahtiin etenevässä tarinassa. Sekä alun kepeämmällä komedialla kuin loppuosan toimintapläjäyksellä on hyvät puolensa, mutta eheämpi tasapaino olisi korostanut yhtälön toimivuutta.

Länsimaisena katsojana huomio kiinnittyy myös Yorin roolin kliseisiin asetelmiin. Hahmoja paremmin tuntematta hänestä olisi toivonut oppivansa lisää: elokuva on vakoojakomedia, joten Loidin ura kehystää seikkailua. Perheenäidin ammatti jää melkein sivuhuomioksi, vaikka ristiriita äidin ihanteita vasten olisi ollut kiinnostavaa seurattavaa. Sen sijaan Yor huolehtii ainoastaan äidin ja vaimon roolin normatiivisesta täyttämisestä, vaikka käsitys avioliitosta kulissina on selvä myös hänelle. Japanissa on edelleen voimissaan vahva ideaali naisen roolista äitinä ja vaimona, ja keskushahmojensa poikkeavasta perhemuodosta huolimatta Spy x Family Code: White jatkaa samaa linjaa.

Vakooja-perhekomedia tarjoilee taattua viihdettä animen ystäville sekä helposti lähestyttävän kosketuksen nykypäivän populaariin animeen. Toimintakohtausten väkivaltaisuuden vuoksi elokuva ei kuitenkaan sovi kovin nuorille katsojille, vaikka muuten tuokin mieleen koko perheen toimintaseikkailut. Perheen väliset suhteet ja kommunikaatio ovat viehättävää, huvittavaa ja samaistuttavaa seurattavaa – joskus myös tosielämässä pienen lapsen oikea-aikainen vessakäynti määrää tulevaisuuden.