Koska ansaitsemme kärsimyksen
Boom! Tässäpä Tysonin nyrkin verran henkistä jysäriä suoraan voimavirralla aivoihin. Vaikutus on todella mahtava, paitsi että hekumallisen nautinnon jälkeen iskee hirveä moraalikanuuna, jos tajuaa itse kuuluvansa typerien, mutta ilkiöille hyödyllisten idioottien joukkoon. Silti mikä ihana impakti.
Speak No Evilin tarinasta ei kannata kertoa liikaa. Et välttämättä pidä leffasta, mutta se ei ole tarkoituskaan. Varmasti tämä käynnistää joitain kemiallisia ajatuskytköksiä, jotka toivottavasti auttavat sinua parempiin tekoihin tulevaisuudessa.
Jos nyt sentään jotain juoniluonnehdintaa. Satumaisen kaunista Toscanan maisemaa. Koboltinkylläinen Välimeri vihloo silmiä. Turistit eri maista saapuvat ansaituille breikeilleen. Pariskunnat tapaavat ja tutustuvat toisiinsa. Muutamat heistä sopivat jatkavansa yhteydenpitoa kotiinpaluun jälkeenkin. Maskit vaihtuvat. Kevyt hupsuilu kääntyy draaman kautta tragediaksi.
Kuvakieli on minimalistista alun pastellimaalailua lukuun ottamatta. Näyttelijästä ohjaamiseen laajentanut Christian Tafdrup osoittaa kypsää kuvakerronnan hallintaa. Veljensä Madsin kanssa kyhätty käsikirjoitus väistää tyylikkäästi genrejen (kauhu, jännitys) vakiokonventiot ja luo uusia uria esiin hiipiville jälkitunnetiloille, jotka eivät helpota ennen kuin päättää oman valintansa. Se tunne, kun kiskaisee vindaloota nälkäänsä ja polte ei häviä, vaikka kaivoon hyppäisi.
Näyttelijäjoukko ei sorru teennäisyyteen vaan pitäytyy uskottavasti oikeissa uomissa rooliensa suhteen. Valittu taloudellisen ilmaisun kaava tekee kokemuksesta entistä vaikuttavamman sekä karmaisevamman.
Ainoa pienehkö tyylirikko on ylipaisutteleva originaalimusiikki. Vähemmän olisi tässäkin ollut enemmän.
Elokuvan keskeinen viesti kiteytyy lopun repliikkiin: ”Koska te annatte (sen tapahtua)”. Vaikka kerronnassa eletään omassa mikrokosmoksessa, tämän voi vaivattomasti ekstrapoloida makrotasolle. Ikävät asiat tapahtuvat, koska niille annetaan mahdollisuus. Hiljainen näennäinen hyväksymättömyys kääntyy toisissa vastaanottimissa kovemmaksi hyväksymiseksi. Lähes itkettävällä tavalla tarina nostaa esiin vaikenemisen edut pahoille voimille. Hei, kun emme puhu siitä, painamme pään pensaaseen, niin pahuus poistuu itsekseen. Tai aina voi elää toivossa, että joku toinen (kuten puoliso) ratkaisee, jos itse ei halua.
Joissain asioissa ei voi seisoa sivussa ja äänestää tyhjää.
Seuraava:
Sieniretki
Tosielämän komedia miesten ongelmista on myös hyvän mielen elokuva, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Edellinen: Viikinki
Asiallinen dokumentti valottaa kiinnostavasti Tony Halmetta ja hänen tarinaansa.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta