Scream 3 valkokangas

Kun elokuvasarja eksyy kolmanteen jatko-osaansa, on siitä kuollut jo suurin mielenkiinto. Tietenkään tämä ei koske elokuvasarjaa, joka on tietoisesti jaettu kolmeen osaan. Sellaiseksi Scream 3 itseään yrittää tiukasti väittää, ei kolmanneksi osaksi, vaan juonellisen trilogian päätösjaksoksi. Valitettavasti Scream 3 on kahden kohtuullisen edellisen osan raunioille rakennettu korttitalo, joka romahtaa jo hyvissä ajoin ennen elokuvan loppua. Kysymyshän on kuitenkin itseään toistavan kauhusarjan kolmannesta osasta, ja kaikki tämä on nähty ennenkin.

Ikävä kyllä myös kaikki aikaisempien elokuvien päähenkilöt tuodaan tähänkin elokuvaan. Sen jälkeen kun sarjan ainoa mielestäni sympaattinen hahmo, videokaupassa töissä ollut ja kaikki ratkaisut ja kaavat tuntenut Randy (Jamie Kennedy) tapettiin pois toisessa osassa, on toivomukseni kolmatta osaa varten ollut, että "toivottavasti ne ainakin tappavat sen hyperärsyttävän Neve Campbellin". En kerro miten käy, mutta sama naamarihahmo käy jälleen listimään ihmisiä. Kukahan se on tällä kertaa?

Elokuvallista parodiaa

Aikaisempien Scream-elokuvien suolana on ollut runsaat viittaukset elokuvien kaavoihin ja toisaalta elokuvateollisuuden kaavamaisuuden arvostelu. Nyt mennäänkin heti sylttytehtaalle, sillä tapahtumat vyöryvät päälle kauhuelokuva Stab 3:n lavasteissa ja Hollywood on yhtä veripalttua. Valitettavasti aikaisempaa vähäisempi huumori - ja yritys tällä kertaa enemmänkin irtautua kaavoista kuin toistaa niitä - aiheuttaa sen, että Scream 3 on vain yksi valitettavan huono kauhuelokuva muiden joukossa. Suurimmat kiksit elokuvassa saakin muutamasta cameoesiintymisestä, joita voi bongata elokuvan Hollywood-ympäristöstä.

Karmea totuus onkin, että viihdyttävien Screamin ja sen ensimmäisen jatko-osan jälkeen elokuvasarjasta oli imetty kaikki kuiviin, ja jäljelle on jäänyt hädin tuskin rippeet uuteen elokuvaan. Scream 3 on yllätyksetön ja tylsä elokuva, joka on enemmän hauska kuin pelottava - eikä se ole edes erityisen hauska.