Rounders - Ässä hihassa valkokangas

Suuren veden takana 90-luvun kulttiohjaajaksi noussut John Dahl on loistanut Suomen elokuvamarkkinoilla lähinnä poissaolollaan. Ohjaajan juonien pyörittelyt ja korttien piilossa pitämiset vaatisivat arvoisensa huomion ja esitysympäristön. Valitettavasti kuitenkin klassikkomateriaalia olevat elokuvat ovat kerta toisensa jälkeen ohittaneet valkokankaan ja tulla tupsahtaneet tuntemattomuuksina televisioruudun pahasti raiskaamaan maailmaan. Kill Me Again (1989) ja The Last Seduction (1994) löysivät itsensä tv:n tusinaelokuvien joukosta, kun taas Red Rock West (1993) ja Unforgettable (1996) ilmestyivät videolle pahemmanlaatuisesti leikattuina. Suomen tarjoama ympäristö onkin suoranainen loukkaus ohjaajan film noirista esikuvansa saaneille elokuville. Voi siis huoletta huokaista helpotuksesta, kun ohjaajan viimeisin elokuva Ässä hihassa on päätynyt siihen oikeaan ympäristöönsä, vaikkakin huonolla nimellä.

Padan, ristin, ruudun ja hertan kiroja on tarkasteltu monessa elokuvassa. Uhkapelurien edesottamukset ovat kiinnostaneet ohjaajia. Tarinat ovat valitettavasti toistaneet kerta toisensa jälkeen, puutumiseen saakka, sitä samaa oppia ja ojennusta: "Jos annat pirulle pikkusormen, se on hanakka viemään siinä sivussa koko kätösen." Ässä hihassa alkaa pelihain todellisella painajaisella. Voitostaan varma peluri huomaa menneensä pahemman kaavan kautta retkuun ja menettävänsä vihoviimeisenkin pelimerkkinsä. Kortit jäävät oikeustieteen opintoja puurtavalta Mike McDermontilta (Matt Damon). Tyttöystävä ja kuutamovuorotyö eivät kuitenkaan tyydytä tosipelurin viettejä. Veri on vettä sakeampaa, geeneihin on siirtynyt annos venttiä ja pokeria, ja pikkuhiljaa korttien houkutus käykin liian voimakkaaksi. Lopulta korteista tulee sankarin ainoa selviytymiskeino päästä uppoavasta laivasta, jonne tuhlaajapoika on "holhoojansa" opastanut. Poikkeuksellista! Yllätykseksi katsoja huomaa todistavansa erilaista opetusta tarjoavaa elokuvaa. Jokaisen on löydettävä itsensä, jokaisen tulee antaa periksi sille, mitä hän sisimmissään on - vaikka olisikin vain peluri. Kohtaloa ei voi uhmata!

Onnistua voi monella tavoin

Varoituksen sijasta John Dahl tarjoaa katsojalleen ylistystarinan maailmasta, jossa onnella ei sittenkään ole kovin suurta sijaa. Romantiikka ja glamour kuuluvat olennaisena osana korttien maailmaan, ei häviäjän kohtaama ahdinko ja ahdistus. Saadut kortit eivät määrää voittajaa, vain pelaajan taito ratkaisee kääntyykö peli kotiin vai jääkö vain känsät käsiin. Samanaikaisesti ohjaaja pelaa omilla korteillaan taidokkaasti katsojia vastaan välillä passaten, välillä nokittaen ja onnistuu lopulta taiten putsaamaan pöydän. Vispilällä, bassolla, pianolla ja päänäyttelijän kertojaäänellä sävytetty tarina etenee vähäeleisesti juuri oikealla nopeudella hätäilemättä tai jäämättä vääntämään rautalankaa. John Dahl luovii vaivatta perinteessä ja välttää pelureista kertovien tusinatavaroiden karikot ja matalikot.

Ohjaajan korttien hallinta saa voimakasta tukea näyttelijäsuorituksilta: valkokankaan nousevat tähdet kiittävät saamastaan mahdollisuudesta panemalla parasta peliin. Noususuhdanteessa viilettävä Matt Damon vakuuttaa jälleen kerran osaamisellaan. Kahta eri vaihtoehtoa tarjoavat Gretchen Mol ja Edward Norton vetävät roolinsa uskottavasti ja vähemmän "palstatilaa" saavat näyttelijät ammentavat hahmoistaan kaiken mahdollisen irti. Erityismaininnan sivuroolistaan ansaitsee John Turturro päähenkilöä opastavana pitkänlinjan korttipöytien puurtajana, joka on menettänyt kunnianhimonsa ja unelmansa päästä pelaamaan parhaiden parissa. Ässä hihassa on hyvin rakennettu vähäeleinen ja loistavasti näytelty elokuva, joka onnistuu kaappaamaan katsojansa täydellisen huomion reiluksi kahdeksi tunniksi. John Dahlin punnerrus on ehdottomasti tutustumisen arvoinen elokuva, joka osoittaa, että jännitteen voi luoda ilman räiskettä ja räjähdyksiä - vain parilla hallitulla vedolla!