Red valkokangas

Ennen olivat asiat paremmin. Agentit olivat taitavampia ja vihollisetkin kunnon vihollisia. Täydellinen uhrautuminen maansa puolesta oli oletusarvo eikä toive. Kylmän sodan ajan konfliktit saattoivat olla aikanaan kovin todellisia uhkia, mutta eläkkeelle jääminen kultaa muistot ja jännityksen kaipuu ei katoa mihinkään.

Frank Moseksen (Bruce Willis) eläkepäivät sujuvat vähän liian rauhallisesti ja lohtua yksinäisyyteen tuo ainoastaan puhelimessa eläkemaksujen viivästymisestä valittaminen ihastuttavalle Sarahille (Mary-Louise Parker). Kun joukko murhanhaluisia agentteja rynnistää Frankin talolle, on aika lähteä pakoon ja mukaan tarttuu tietysti myös Sarah. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Frankin entisellä ammatilla agenttina on jotain tekemistä hyökkäyksen kanssa. Pelastumisen kannalta järkevimmäksi ratkaisuksi nousee avun hakeminen Frankin entisiltä kollegoilta, niin omalta kuin vihollisenkin puolelta.

Pitkälti erikoisista persoonista kootun ryhmän karismaan luottava Red on taattua toimintarymistelyä. Suoran toiminnan miehelle Frankille vastapainoa tarjoavat vainoharhainen ihmistietokone Marvin (John Malkovich), aina luotettava Joe (Morgan Freeman) sekä kylmänrauhallinen tappaja Victoria (Helen Mirren). Eläköityminen ei kiehdo heistä ketään ja he ovatkin valmiita hyppäämään mukaan seikkailuun heti tilaisuuden tullen. Erikoisryhmä muistuttaa Vaarallisen tehtävän (1996) tai Ocean’s Elevenin (2001) tyylikkäitä joukkoja, joissa jokaisella on oma tärkeä paikkansa tehtävän onnistumisen kannalta.

Rediä leimaa nostalginen ilmapiiri. Entisten seikkailujen muisteleminen osoittaa eläkeläisistä selvästi sen, että nykyiset agentit eivät ole yhtä kurinalaisia kuin he aikanaan. Täydellisillä agenteilla ei ollut mitään menetettävää, koska tilaa tunteille tai perheelle ei ollut. Ainut perhe, jonka he tuntevat, on kollegoiden joukko. Konkareiden rinnalle nouseekin uuden sukupolven agentti, kylmäverisenä tappajana valtiolle työskentelevä perheenisä (Karl Urban).

Kun kukaan ei odota kotona, on eläkeikään vaikeampi mukautua. Elokuva ei silti lähde säälimään henkilöhahmojaan. Uusi vapaus nähdään mahdollisuutena, ei pelottavana asiana. Ikääntyneet agentit eivät elä menneisyydessä, vaikka sitä joskus muistelevatkin. Enemmän kuin menneitä he kaipaavat elämäänsä jännitystä.

Redin juoni kulkee omalla painollaan eteenpäin ammuskelujen, takaa-ajojen ja hauskojen letkautuksien kautta. Se on viihdyttävä, mutta ei mitenkään erikoisen mieleenpainuva elokuva.