Red Joan valkokangas

Brittiläiset laatudraamat ovat viime aikoina sukeltaneet näkyvästi maan poliittisen historian likapyykkeihin. Näistä viime vuonna ilmestynyt brittipoliitikko Jeremy Thorpen seksiskandaaliin pohjautunut dokudraama Perienglantilainen skandaali (2018) oli hitti niin kotimaassaan kuin kansainvälisillä areenoilla.

Hieman samankaltaiseen kenttään laskeutuu myös Trevor Nunnin ohjaama historiallinen vakoojakertomus Red Joan. Iso-Britannian valtiosalaisuuksia Neuvostoliitolle vuotaneen Melita Norwoodin tapaukseen ohuesti pohjautuva elokuva kietoutuu ihmissuhteiden, aatteiden sekä salaisuuksien verkostoon, jossa kahtia jakautuneen maailman näkemykset hyvästä ja pahasta alkavat hämärtyä.

Elämänsä kultavuosia elävä Joan Stanley (Judi Dench/Sophie Cookson) yllättyy, kun ovelle saapuvat hallinnon virkamiehet. Naista syytetään Iso-Britannian ydinasetietojen vuotamisesta Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen. Kuulustelujen kautta Stanley palaa muistoissaan 1930-luvulle, jolloin hän saapui opiskelijaksi Cambridgen fysiikan laitoksella ja tutustui yliopiston kommunistipiirien kautta aatemieliseen Leoon (Tom Hughes). Kun Stanleyn matka opintojen jälkeen siirtyy valtion ydinaseosastolle ja ensimmäisten atomipommien pudottua Japaniin, alkaa nainen hiljalleen nähdä lännen ja idän suhteet eri valossa. Samalla nousee esille vuosien takaiset yhteydet entisiin sosialistinuoriin.

Red Joan tarjoaa ansiokkaan perspektiivin historialliselle nykydraamalle. Se tarkastelee poliittisesti latautunutta aikakautta ihmissuhteiden ja ideologioiden kudelmana, jossa päähenkilön omistautuminen isänmaan puolesta sekä yhteys aatemaailman vastalaidalla eläviin tovereihin joutuu vimmaiseen vastakkainasetteluun. Valinnat velvollisuuden ja rakkauden välillä saavat laajempaa kontekstia suhteessa maailmanpoliittisiin kysymyksiin. Oliko seuraava maailman sota vältettävissä vain siten, että kummallakin osapuolella oli saman verran pelinappuloita pöydällä?

Lindsay Shaperon luoma käsikirjoitus korostaa myös Stanleyn asemaa naisena asekehittelyn rintamalla. Paikka mieskeskeisen maailman sokeassa pisteessä leimautuu vähättelyissä ja ennakko-oletuksissa, mutta tarjoaa samalla päähenkilölle keinot toimia muiden silmien alla kenenkään huomaamatta. Edustuskulissien taakse kätkeytyvät salaisuudet nousevat niin ikään esille Stanleyn poliitikkotuttavassa, joka homoseksuaalisuutensa takia joutuu kulkemaan yhteiskunnan hyväksymään savuverhoon peiteltynä.

Näiden teemojen käsittelyssä Red Joan asettuu hyvin samoihin kehyksiin, kuin Alan Turingin tarinan kertonut Oscar-voittaja The Imitation Game (2014). Julkisivun alle kätkeytyvä kaksoiselämä yhdistyy Stanleyn asemaan tietovuotajana siinä missä Turingin kohdalla varjellut salaisuudet olivat osa hänen arkielämäänsä niin homoseksuaalina kuin myös Enigma-koodien purkajana.

Kumpikin teos lähestyy kysymyksiään mielenkiintoisista tulokulmista, mutta ei hallitse täysin niiden elokuvallista käsittelyä. Red Joan kyllä väistää elokuvasisarensa biografiaan nojaavat kliseet ja kaavamaisuudet, mutta vastapainona korostuu sen ontuvuus ilmaisun ja kerronnan saralla.

Red Joan elää ja hengittää perijähmeän brittidraaman tavoin. Puiseva ja lakonisesti hahmoteltu kerronta upottaa kokonaisuuden raameihin, joista se ei onnistu irtautumaan muuta kuin yksittäisten kohtausten tasolla. Ohjauksen kankeat alleviivaukset ja kömpelöt allegoriset viittaukset ydinteemojen värittäjinä viestivät Trevor Nunnin kokemattomuudesta pitkän fiktion saralla.

Visuaalisesti pehmeän elegantissa aikakausikuvauksessa ei sinänsä ole moitteen sijaa ja näyttelijät luovivat teoksen läpi ammattitaidolla. Edustuskelpoinen kokonaisuus on kuitenkin viime kädessä liiaksi jähmeiden rakenteidensa vanki, jotta sen ansiot jaksaisivat kantaa loppuun asti.