Pikkuli ja Tähtipeura

Söpöyden yliannostus

Televisiossa ja kirjoissa seikkaillut Pikkuli-linnunpoikanen lähtee pelastamaan ystäviensä kanssa joulua elokuvassa Pikkuli ja Tähtipeura. Uusi kotimainen animaatio on positiivinen tuotos, joka ei vaadi aiempaa tuntemusta sarjasta. Tuotantoarvot värikkäästä kuontalosta keskimääräistä luontevampaan ääninäyttelemiseen tekevät pienestä elokuvasta miellyttävän.

Ehdottomasti päällimmäinen piirre kokemuksessa sekä lapsille että aikuisille on kaikenkattava, sydämen sulattava suloisuus. Metsän asukkaat ovat kautta linjan ilahduttavia kotikutoisessa pörröisyydessään. Pehmoleluilta näyttäviä hahmoja ei kyllästy katsomaan, ne seisovat positiivisessa kontrastissa kansainvälisiä animaatiotuotantoja hallitseviin realistisempiin, enemmän ihmisen kaltaisiin malleihin.

Pikkuli ja Tähtipeura sopii kaikenikäisille muodossa ja sisällössä. Sen erittäin selkeä ja sujuva kerronta tekee sen 80 minuutin kestosta mahdollisesti palkitsevan myös hieman vanhemmille lapsille, ja esimerkiksi jatkuvan toiston tai turhan kaaoksen elementeillä ei juuri kiusata aikuisia. Materiaali on kylläkin sen verran kapeaa ja rytmitys lasten kelkassa pysymisestä huolehtivaa, että ilman perheen pienintä harvan on mieltä tätä hakeutua katsomaan.

Hyvin tavanomainen tarina toki on. Metsän talviset maisemat ja jouluaiheinen seikkailu, jossa matkataan kauaksi kodista, on helppo mieltää Niko-elokuvien (2008, 2012, 2024) inspiroimiksi. Matkan haasteet ja käänteet, oli kyse esteiden ohittamisesta tai luonnonoloilta selviytymisestä, ovat toistuneet vastaavissa tarinoissa rajattomat kerrat. Positiivista niiden toteutuksessa kuitenkin on, miten määrätietoisesti ne on sidottu hahmojen persooniin ja aiemmin esiteltyihin teemoihin. Erityisesti Honkkelin (Elias Westerberg) tilaisuus ylittää itsensä on alustettu ja toteutettu tyydyttävästi.

Sen minkä Pikkuli ja Tähtipeura menettää omaperäisyydessä, se voittaa takaisin tunnelmassa. Antti Aittokosken paljon perinteistä lastenelokuvaa sävykkäämpi musiikki rauhoittaa aika ajoin, muuttumatta puuduttavaksi. Elokuvan oma joulun legenda estää onnistuneesti taas yhden joulupukin esiintymisen, ja lopussa sen avulla saadaan aikaan jopa herkän mystistä vaikutelmaa, jota ei selitetä rikki.

Pikkuli ja Tähtipeuraa odottava nuori yleisö ei joudu pettymään tällä kertaa. Suloinen tulkinta tutusta joulun pelastamistarinasta on vaatimaton olematta turha. Toivottavasti se on vielä nähtävissä, kun lumi on värjännyt todellisuudenkin valkoiseksi.