Piiat valkokangas

Hollywoodin epookkielokuva elää yhä vahvana niin kotimaassaan kuin ulkomailla. Piiat onkin tyylipuhdas lajityypin edustaja. Sen viisikymmentälukulainen miljöö on moitteettomasti rakennettu, eikä aikakauden kuvauksen kohdalla ole säästelty rahaa. Suvaitsevaisuudesta sekä tasa-arvosta kertova juoni kulkee sujuvasti eteenpäin nostaen esille yhteiskunnallisia kysymyksiä. Koskettavuutta ei käy kieltäminen, mutta johtuvatko elokuvan nostattamat kyyneleet itse elokuvasta vai historiallisista tosiasioista?

Jacksonissa vallitsee vahva hierarkia, jonka korkeimmalta tasolta kaupunkia johtavat nuoret kotirouvat. Täysin alimmalla portaalla ovat heidän piikansa, jotka kulissien takana kasvattavat lapset, siivoavat talot ja tekevät ruuat. Heillä ei ole enää uskoa asioiden muuttumiseen. Kun tilanne käy lopulta sietämättömäksi ja nuori toimittaja tarjoaa tilaisuutta kertoa arjesta, alkaa piikojen parissa itää kapinan siemen kaikista sen vaaroista huolimatta.

Elokuvan keskeinen kysymys tuntuu pureutuvan siihen, miten lapsista, jotka pitävät piikoja kuin omina äiteinään, voi kasvaa julmia ja ajattelemattomia pomoja. Oikeiden vanhempien unohtaessa jälkikasvunsa hoitajien huomaan, nousevat piiat tärkeään asemaan lasten omanarvontunnon kasvattajina. Nuorina aikuisina lapset eivät kuitenkaan näe piioissa enää samaa ihmisarvoa, vaan naisista tulee kasvottomia objekteja, joiden arvo on sama kuin heidän työpanoksensa. Piiat jää tärkeän kysymyksen pohtimisessa kuitenkin pinnalliselle tasolle. Se esittelee kahtiajaon, mutta ei vie pohdintoja siitä pitemmälle.

Arkkityyppiset henkilöhahmot ovat selkeästi jakautuneet kahteen leiriin, hyviin ja pahoihin. Julmat kotirouvat kohtelevat säälimättömästi kaikkia heidän oman kriteeritasonsa alle jääviä ihmisiä. Kömpelöstä ja sähläävästä toimittajasta taas kasvaa yhteiskunnallisen omantunnon omistava ja vakava kirjoittaja. Lievä imelyys ja yksioikoisuus ei kuitenkaan haittaa lopputulosta, mutta ei myöskään erota sitä massasta. Hyvät ja paikoin jopa yllättävät näyttelijävalinnat toimivat edukseen elokuvassa ja tekevät siitä vahvan naistenelokuvan, josta miehet loistavat poissaolollaan.

Piiat on selkeälinjainen ja viihdyttävä elokuva, joka lunastaa lupauksensa, mutta ei tarjoa sen lisäksi mitään uutta. Hienosti tuotettu elokuva olisi kaivannut purevampaa huumoria tai yhteiskuntakritiikkiä, mutta nyt se jää varman päälle pelatuksi elokuvaksi, joka ei loukkaa tai ärsytä ketään. Vaikka potentiaalia parempaan olisi löytynyt, ei elokuvan sujuvuutta tai viihdyttävyyttä käy kuitenkaan kieltäminen.