Nainen junassa valkokangas

Paula Hawkinsin suosittu kirja Nainen junassa ei ollut monine epäluotettavine kertojineen koskaan helppo projekti siirtää valkokankaalle. Tarkoin hiottu tarina alkoholisoituneesta neitietsivästä kulki usealla aikatasolla ja keskittyi ihmisten sisäisiin ajatusprosesseihin enemmän kuin tekoihin. Before I Go to Sleep (2014) ja Gone Girl (2014) edustavat samanlaista tarinankerrontaa kuin Nainen junassa, vaikka syyt epäluottamukseen ovat erilaisia. Kuten Before I Go to Sleepissa myös Nainen junassa kuvaa muistinsa menettäneen päähenkilön avuttomuuden tilaa, mutta siitä eroten on päähenkilö Rachel tietoinen omasta osastaan muistinmenetykseen.

Entinen kotitalo muistuttaa Rachelia (Emily Blunt) hänen särkyneestä avioliitostaan, mutta sitä on jokapäiväisen junareitin varrella vaikea välttää. Niinpä hän on päätynyt määrätietoisesti suuntamaan katseensa sen naapuriin, jossa asuva nuori pariskunta (Haley Benett ja Luke Evans) elää hänen silmissään täydellistä elämää. Alkoholinhuuruisen illan jälkeen Rachel herää muistissaan isoja aukkoja. Ainoa varma asia on, että hän on päätynyt jossain vaiheessa entisille kotikulmilleen ja pian käy ilmi, että unelmaparin vaimo Megan on kadonnut jälkiä jättämättä.

Erin Cressida Wilsonin käsikirjoitus onnistuu pitämään mysteerin kasassa yllättävän hyvin. Se oikoo turhat mutkat ja on pienillä muutoksilla muuttanut päänsisäiset pohdinnat keskusteluiksi. Meganin ja Rachelin ex-miehen vaimon Annan (Rebecca Ferguson) tarinat ovat yhä elokuvassa, mutta painotus on itse Rachelin vaikeuksissa.

Rachelin alkoholismista tulee juonenkäänne, joka lakaistaan pois, kun sille ei enää ole tarvetta. Näin elokuva pääsee keskittymään muistikatkosten aiheuttamiin unien ja muistojen sekoituksiin. Oivaltavilla rajauksilla ja leikkauksilla johdatellaan katsojaa harhaan, mutta kirjan lukeneita katsojia ne muistuttavat lukuisista selvitystä vailla olevista yksityiskohdista.

Nainen junassa puhkoo reikiä täydellisten naisten kuvajaisiin. Välähdykset toisten ihmisten arjesta vääristyvät omien toivekuvien peilautuessa niihin. Menestyvän bisnesnaisen, onnellisen vaimon ja autuaan kotiäidin takaa paljastuu joukko yksinäisiä naisia, jotka ovat huolissaan siitä, miten heidän tekonsa vertautuvat ihanteisiin. Pelot piilotetaan kulisseihin, eikä epävarmuuksia päästetä pintaan. Hahmokehittely jää kuitenkin hieman juonen alle, mikä tekee hahmoista yksioikoisia.

Nainen junassa on kelpo, mutta kertakäyttöinen tusinatrilleri. Juonenkäänteitä on paljon ja kovalla kirillä katsoja pidetään tekijöitä muutaman askeleen jäljessä. Vaikka mysteeri onkin toimiva, ei elokuva oikein kerkeä syventyä mihinkään muuhun kuin selityksiin.

Rachelin alkoholismin rujo kuvaus teki kirjasta menestyksen, mutta elokuva on syrjäyttänyt taistelun muistikuvien etsimisellä ja silottelee parhaansa mukaan Rachelista katsojalle mieluista kuvaa. Nainen junassa jääkin viihdyttäväksi, mutta näkemyksettömäksi kokonaisuudeksi.