Lukeminen kannattaa aina
Konkariohjaaja Jean Beckerin edellinen meillä nähty teos oli reilun kymmenen vuoden takainen Elämäni rakkaat ihmiset (1999). Pienimuotoisiin, tavallisten ihmisten lämminhenkisiin kasvukertomuksiin erikoistuneen ohjaajan uutuus Päiväni Margueritten kanssa jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä. Kiintoisaa kyllä, Becker on rikos- ja vankilaelokuvastaan muistetun legendaarisen Jacques Beckerin (1906–1960) poika.
Lounaisranskalaiseen pikkukylään sijoittuvassa tarinassa Gérard Depardieu esittää 45-vuotiasta Germainia, hidasälyistä mutta hyväsydämistä timpuria, joka on kielellisen lahjattomuutensa vuoksi joutunut koko elämänsä olemaan niin äitinsä, opettajansa kuin muiden kyläläisten pilkan kohteena. Itseään vahinkolapseksi epäilevän ja siksi alemmuudentunteesta kärsivän päähenkilön elämä saa kuitenkin uuden käänteen hänen kohdatessaan puistossa 95-vuotiaan Margueritten (Gisèle Casadesus), joka alkaa tutustuttaa häntä klassikkokirjallisuuden saloihin.
Päiväunta muistuttava hyvän mielen satu perustuu Marie-Sabine Roger’n romaaniin. Käsikirjoitus ei ole aineksiltaan hääppöinen, ja sen vähäinenkin juoni noudattaa läpeensä ennalta arvattavia käänteitä. Ammattitaitoisesti toteutettu sovitus rakentuukin lähes yksinomaan kahden pääosan esittäjän näyttelijäntyön varaan: erityisesti Casadesus hurmaa olemuksellaan, ja aiemminkin sympaattisia jokamiehiä esittänyt Depardieu tekee roolinsa vankalla rutiinilla. Sitä vastoin kolmekymppinen Sophie Guillemin on auttamatta liian nuori esittämään Depardieun tyttöystävää.
Epäuskottavuuksineenkin Päiväni Margueritten kanssa liputtaa sinänsä ansiokkaasti suvaitsevaisuuden, itsensä löytämisen ja iän suhteellisuuden puolesta. Se tekee sen kuitenkin niin sovinnaisella ja osoittelevalla tavalla, että vähänkään kyynisemmällä katsojalla on vaikeuksia niellä elokuvan paasaavaa asennetta.
Yltiöpositiivisen ja särmättömän teoksen kokonaisvaikutelma jää näin lopulta armottoman laimeaksi mummoelokuvaksi – vaikka katsojia lukuharrastuksen pariin kannustaessaan oikealla asialla onkin.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Final Destination 5
Viimeisen määränpään konsepti ei ole leffasarjan edetessä muuttunut mihinkään.
Edellinen: Le Havre
Le Havre on ohjaajansa näköinen kaunis, lämmin ja elämänmakuinen elokuva.