Nainen ja meri valkokangas

Frida Kempffin ohjaama Nainen ja meri (2024) on mukaansatempaava elämäkerrallinen draama. Elokuva perustuu Sally Bauerin tarinaan, ensimmäisen pohjoismaalaisen, joka ui Englannin kanaalin yli vuonna 1939. Elokuva sijoittuu toista maailmansotaa edeltäneeseen Eurooppaan ja pureutuu Bauerin heltymättömään unelman tavoitteluun yhteiskunnallisten odotusten ja perhepaineiden keskellä.

Käsikirjoittajat Frida Kempff ja Marietta von Hausswolff von Baumgarten rakentavat elokuvan tarinan poikkeuksellisen älykkäällä tavalla keskittymällä vain huikean urheilusuorituksen sijaan Sally Bauerin sisäiseen maailmaan ja tarinan yhteiskunnalliseen osaan. Sen sijaan että elokuva noudattaisi perinteistä urheiludraaman kaavaa, jossa kuljetaan treenimontaasien ja voitonhetkien kautta kohti suurta kilpailua, Kempff ja von Hausswolff ohjaavat katsojan toisaalle. He keskittyvät Bauerin arkiseen elämään, jossa tämä kamppailee äitiyden ja intohimon ristipaineessa sekä yhteiskunnan ahtaiden normien puristuksessa.

Josefin Neldén tekee Nainen ja meri -elokuvassa onnistuneen roolisuorituksen. Hänen tulkintansa Sally Bauerista on samanaikaisesti herkkä, määrätietoinen ja ristiriitainen, juuri niin kuin hahmo vaatii. Rooli ei ole helppo, koska Bauer on poikkeuksellisen kunnianhimoinen nainen aikakaudella, jolloin naisen odotettiin asettavan perheen ja kodin kaiken muun edelle. Neldén onnistuu uskottavasti välittämään tämän ristiriidan, jossa nainen taistelee unelmiensa puolesta, mutta samalla laiminlyö vastuutaan esimerkiksi äitinä.

Elokuvan äänimaailma ja kameratyö muodostavat yhdessä niin tiiviin ja intensiivisen kokonaisuuden, että katsoja tempautuu täysin tarinaan mukaan. Tulee tunne kuin olisi itse veden varassa, hengittäen samaan tahtiin päähenkilön kanssa ja toivoen tämän onnistuvan. Kun Sally Bauer etenee harmaassa, loputtomalta tuntuvassa meressä, kamera pysyy näyttelijän lähellä rajaten näkyviin vain vettä ja hahmon kamppailevan kehon. Tähän yhdistetty äänisuunnittelu, jossa korostuvat hengitys, voimakas musiikki, veden paino ja ulkomaailman poissaolo, luo ahdistavan vaikutelman. Katsoja ei vain seuraa tapahtumia vaan tuntee ne kehossaan. Juuri tämä audiovisuaalinen kerronta tekee elokuvasta niin fyysisen kokemuksen. Meri ei ole vain maisema valkokankaalla, se ympäröi myös katsojan.

Yksi Nainen ja meri -elokuvan ristiriitaisimmista piirteistä on, kuinka löyhästi se suhtautuu historialliseen paikkaansa pitävyyteen. Vaikka tarina pohjautuu oikeaan henkilöön, Sally Baueriin, ja hänen vaikuttavaan Englannin kanaalin ylitykseensä, suuri osa elokuvan tapahtumista ja yksityiskohdista on keksitty tai dramatisoitu. Tämä ei sinänsä ole tavatonta elämäkertaelokuvissa, mutta fiktion ja faktan raja hämärtyy siinä määrin, että se saattaa häiritä katsojaa, joka odottaa saavansa todenmukaisen kuvan Bauerin elämästä ja saavutuksista.

Elokuva nostaa esiin, miten suuret unelmat voivat törmätä ajan, sukupuolen ja aseman asettamiin rajoihin. Käsikirjoittajat onnistuvat näyttämään, että Bauerin käymä todellinen taistelu ei käydä vedessä vaan pinnan yläpuolella, siellä missä hänen intohimonsa ja vastuunsa joutuvat jatkuvasti törmäyskurssille. Lopputulos on koskettava ja ajankohtainen kuvaus siitä, mitä tarkoittaa seurata omia unelmiaan maailmassa, joka ei ole niille valmis.