Madame Web valkokangas

Vaikka Marvelin MCU-elokuvasarja on erittäin laaja ja suosittu, niin siinäkin on Akilleen kantapäänsä. Takavuosien bisnessäädoistä johtuen Sonylla on elokuvaoikeudet Marvelin Hämähäkkimies-hahmoon ja Hämis-sarjakuvien lukuisiin sivuhahmoihin. Sony ja Marvel ovat päässeet toistaiseksi yhteisymmärrykseen siitä, että Tom Hollandin esittämä Hämis seikkailee MCU-elokuvissa. Muille sivuhahmoille Sony on kehittänyt käsitteen Sonyn Hämähäkkimiesuniversumi, jonka alla on julkaistu kolme elokuvaa.

Termi on kömpelö ja epätosi. Parempi nimi olisi Hämähäkkimiehetön Hämisuniversumi, sillä Hämis ei ole yhdessäkään elokuvassa mukana. Kaksi elokuvaa on tehty päitä syövästä elävästä mustetahrasta Venomista, josta vain ensimmäinen on kohtalaista katsottavaa. Kolmas elokuva oli pahamaineisen surkea Morbius-kalkkuna (2022). Neljäs elokuva on brittiläisen tv-ohjaajaveteraani S. J. Carsonin valkokangasdebyytti Madame Web.

Sarjakuvissa Cassandra Webb on monisairas, liikuntakyvytön ja sokea vanhus. Elokuvassa hän on Cassie (Dakota Johnson), aktiivinen nuori ensihoitaja. Valinta on kerronnallisesti perusteltu, ja hahmon alkuperäistä historiaa kunnioitetaan. Elokuvallisesti olisi ollut silti kiinnostavaa tehdä supersankarielokuva, jonka iäkäs näkövammainen avainsankari olisi vailla mahdollisuutta kättä nostaa, kun tarinan pahis lähestyisi. Teoksen aikakausi sijoittuu noin parikymmentä vuotta menneisyyteen, joten hahmosta on mahdollista tarvittaessa tehdä nykypäivään sijoittuva tulkinta.

Madame Webin lähestymistapa on edellisistä ja ylipäätään supersankarielokuvista poikkeava. Varsinkin alkupuolella se nojautuu tiukasti maanläheisen toimintatrillerin peruspilareihin. Ennenäkyjä tulevasta näkevä Cassie pelastaa kolme teinityttöä, joita jahtaa yliluonnollisia voimia omaava tappaja, nuorekas hopeakettu Ezekiel (Tahar Rahim). Teineillä ei voimia ole, ja Cassien voima on ennen kaikkea hänen mielessään. Cassielle paljastuu lopulta menneisyyden yhteys Ezekieliin ja tulevaisuuden kytkös teinityttöihin.

Sarjakuvissa teinikolmikosta jokainen on vuorollaan toiminut Hämähäkkinaisena. Vahvassa nousussa oleva kaunotarnäyttelijätär Sydney Sweeney saa vaihteeksi esittää ujoa tyttöä Juliaa. Julialla on oikein silmälasit, joista voi tunnetusti määritellä ihmisen persoonan sataprosenttisesti. Latina-tähti Isabela Merced sekä Celeste O’Connor komppaavat. Kaikki naiset ovat Hollywoodin perinteiseen tapaan teinitytöiksi yli-ikäisiä, Sweeney on vain kahdeksan vuotta Johnsonia nuorempi.

Pahis Ezekiel Sims on sarjakuvissa ollut huomattavasti monitahoisempi, nyt hahmo on kliseisen paha ja yksiulotteinen. Suomessa hahmo nähtiin ensi kerran suomalaisessa Hämähäkkimies-lehdessä vuoden 2005 numeroissa 1–2. Simsin kehitti itse J. Michael Straczynski, Babylon 5 -televisiosarjan armoitettu luoja, joka tuolloin käsikirjoitti Hämistä varsin vivahteikkaasti.

Elokuva rullaa eteenpäin pääsääntöisesti sujuvalla poljennolla, vaikka loppua kohden tarinaan onkin saatettu pitkitetty takaa-ajo entisessä ilotulitustehtaassa. Keskipaikkeilla tarinaa Cassie heilahtaa Peruun selvittämään menneisyyttään, mikä katkaisee toviksi tiiviin takaa-ajotunnelman.

Madame Webin olisi kannattanut luottaa reilusti enemmän visuaalisen kerronnan voimaan. Dialogi jää paikoin kankeaksi, varsinkin kun tapahtumia tai asioita selitellään turhaan. Elokuva ei potentiaaliaan saavuta täysimääräisesti, mutta arkisemmat miljööt ja aivojaan muskelien sijasta käyttävät päähenkilöt ovat silti virkistävää vaihtelua CGI-mättöön nojaaviin spektaakkeleihin.