Louder Than Bombs valkokangas

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin avannut Louder Than Bombs on Joachim Trierin ensimmäinen englanninkielinen elokuvatuotanto. Nimeä antanut Oslo, August 31st (2011) oli pieni tarina tuoreen raittiuden kanssa kamppailevan Andersin päivästä hoitolaitoksen ulkopuolella. Louder Than Bombs ei rakennu yhdelle näkökulmalle, vaan kuvaa perheen trauman purkua sen jäsenten kautta antaen näin välähdyksen todellisista tapahtumista.

Kuuluisan sotakuvaajan (Isabelle Huppert) perhe elää äidin kuoleman varjossa. Tuleva näyttely nostaa menetyksen arvet pintaan ja sen inspiroima artikkeli asettaa Genen (Gabriel Byrne) vaikean paikan eteen, kun väistämätön keskustelu vaimon auto-onnettomuuden yksityiskohdista odottaa nuoremman pojan (Devin Druid) kanssa. Vanhempi veli (Jesse Eisenberg) muistaa tapahtumat hyvin eri tavalla, eikä halua rikkoa täydellistä kuvaa äidistään. Ristiriitaan asettuvat kuvat kaukaiseksi jääneestä äidistä nostavat pintaan jännitteitä, jotka eivät poistu keskustelematta.

Louder Than Bombs risteilee valveunien, muistojen ja todellisuuden välillä. Se vaihtaa näkökulmia nopeaan tahtiin ja miesten tarinat toistuvat erimuodoissa kautta elokuvan. Värittyneet todellisuudet nousevat toisiaan vastaan, kun keskustelukanavat perheen välillä aukeavat.

Erityisen voimakkaasti teema nousee esiin perheen kuopuksen kohdalla, joka yrittää kaikin keinoin tavoitella elämässään absoluuttista totuutta. Hän tarkkailee maailmaa samalla tavoin kuin Anders Trierin edellisessä elokuvassa Oslo, August 31st ja uskoo pienten hetkien tutkiskelun paljastavan enemmän kuin kokonaisuuden pohtiminen.

Menetystä kolmelta eri näkökantilta pohtiva elokuva vertautuu sen Cannesin kilpasisareen Guillaume Niclouxin Valley of Loveen (2015). Siinä poikansa itsemurhan kanssa taistelevat, Isabelle Huppertin ja Gérard Depardieun esittämät vanhemmat kokevat menetyksen fyysisenä läsnäolona ja elokuvan loppua kohden kasvava jännite kulminoituu kauniisti yksinkertaisen tarinan puitteissa. Louder Than Bombsilla ei ole samaa mahdollisuutta, koska sen moneen suuntaan rönsyilevä tarina ei pysty keskittymään teemoihinsa.

Oslo, August 31st nosti ohjaajansa nimen laajempaan tietoisuuteen sen niukalla realismilla ja hienosti kehystetyllä tarinalla. Louder Than Bombsin kohdalla näkökulmien ja ihmissuhdekoukeroiden runsaus tekee lopputuloksesta yhtä rikkonaisen kuin elokuvan esittelemä perhe. Parhaiten elokuva onnistuu kohtauksissa, joissa miehet yrittävät käsitellä ajatuksiaan auto-onnettomuutta edeltäneestä ajasta. Poikien tarinat eivät kuitenkaan toimi tasavertaisesti elokuvan kontekstissa. Jesse Eisenbergin esittämä Jonah jää elokuvassa hieman irtonaiseksi hahmoksi, kun tuoreen isän tarina ei loksahda perheen muiden kertomusten yhteyteen.

Louder Than Bombs on ottanut käsiteltäväkseen runsaasti teemoja. Tavallaan elokuva on muotokuva sotakuvaajana toimineesta äidistä ja siitä, miten häntä ympäröivät miehet ovat muodostaneet hänestä erilaisia tarinoita. Aina kun elokuva lähtee harhaileman tästä lähtökohdasta, se menettää syvimmän olemuksensa. Louder Than Bombsista ei löydy samaa varmuutta ja uskallusta kuin Oslo, August 31stin vahvasta maailmasta.