Late Lammas -elokuva: Hämäräpuuhissa

Eläinkokeita kurpitsoilla

50-vuotista taipalettaan juhlistavan Aardman Animationsin uutukainen on jo kolmas osa Late Lampaan filmografiassa. Wallace ja Gromit: Vähältä piti (1995) -lyhäristä ponnistanut kekseliäs lammas löysi oman laumansa televisiosarjan kautta. Siirtyminen valkokankaille säilytti sarjan liki mykkäelokuvamaisen tarinankerronnan, mikä erottaa elokuvat muista Aardman tuotannoista omaksi kokonaisuudekseen. Uutuus Late Lammas -elokuva: Hämäräpuuhissa lähestyy vanhoja kauhuelokuvia lapsiystävälliseen sävyyn.

Late Lammas on yrittänyt laumansa kanssa kasvattaa täydellisiä kurpitsoja Halloweenin kunniaksi. Epäonni kohtaa heidän viljelmänsä ja Late kääntyy kokeellisen tieteen puoleen nopeuttaakseen kasvatustyötä. Tieteelliset kokeet tuottavat kuitenkin hieman liian hyviä tuloksia. Eläinten työt kasvimaalla jäävät farmarilta huomaamatta, koska hän yrittää kerätä rohkeutta pyytääkseen paikallisen eläinlääkärin tansseihin.

Late Lammas -elokuvat on suunnattu selkeästi nuoremmalle katsojakunnalle kuin muut Aardmanin elokuvat. Sen huumori ei leikittele tekstillä, vaan on löytänyt vahvuutensa perinteisestä slapstick-huumorista. Kun vuorosanoja ei ole, on äänimaailmasta ja musiikista löydetty huumoria. Vitsien asettelut kulkevat nopealla tempolla eteenpäin, eikä jännittävissä kohdissa viivytä liian pitkään. Mukaan mahtuu kuitenkin liuta viittauksia populaarikulttuuriin, jotka ovat suunnattu enemmän aikuisille. Kuvallisessa maailmassa on ilmaa, eikä sitä ole pakattu yhtä täyteen viittauksia kuin vaikka Wallace ja Gromit -elokuvat.

Late Lammas -elokuva: Hämäräpuuhissa lähestyy kauhuelokuvien maailmaa iloisella otteella, kuten viimeksi Late Lammas -elokuva: Farmageddon (2019) teki tieteiselokuvan kanssa. Sen zombit ovat sosiaalista mediaa tuijottavia ihmisiä, vihaiset joukot käyttävät puhallettavia vasaroita ja hirviön takaa-ajoissa on aina aikaa suoristaa auton peilit ajoturvallisuuden sääntöjä noudattaen. Hulluna tiedemiehenä häärii itse univajeesta kärsivää Late, jonka keksinnöt ovat monimutkaisia ja visuaalisesti kiinnostavia ikiliikkujia. Lopputulosta vaivaa kuitenkin samankaltaisuus Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005) -elokuvaan, josta Laten seikkailut tuntuvat olevan nuoremmalle katsojakunnalle kierrätetty versio.

Ensimmäinen Late Lammas -elokuva (2015) oli leikkisä ja tunteellinen elokuva pienestä yhteisöstä, joka järkkyy, kun maajussi eksyy omille teilleen. Sen emotionaalista tasoa eivät uudet Late-elokuvat ole tavoittaneet. Animaatio on jälleen upeaa ja sanaton komiikka toimivaa, mutta kokonaisuus jää hieman pintapuoliseksi. Kohderyhmälle varmaan riittää hilpeä hirviöjahti. Juhlavuotta olisi mieluusti juhlinut hieman kunnianhimoisemman projektin seurassa, kuten parin vuoden takainen Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä (2024), joka ei jäänyt vanhojen tarinoiden versioimiseksi.