Kuolleiden valtakunta valkokangas

Nykyaikaisten zombien luoja George A. Romero jatkaa siitä, mihin kaksikymmentä vuotta sitten lopetti. Kuuluisan zombi-trilogian päättäneen Day of the Deadin (1985) jälkeen Romero on ollut melko näkymätön elokuvarintamalla. Mies kiinnitettiin alkujaan Resident Evilin (2002) ohjaimiin, mutta Romero kuitenkin vetäytyi projektista luovien erimielisyyksien takia. Viime vuonna ensi-iltansa sai Dawn of the Deadin (1978) uudelleenfilmatisointi. Zombien näyttävä esiinmarssi antoi odottaa Romeronkin palaavan elävien kuolleiden pariin. Sieltä hän ohjaajauransa aloittikin vuonna 1968 valmistuneella Night of the Living Deadilla. Day of the Dead, joka syystä tai toisesta on zombi-trilogian aliarvostetuin teos, päättyi toivon rapauttaneisiin näkymiin, kun zombien määrällinen ylivoima oli lannistanut ihmiset ja heidän selviytymistaistelunsa. Nyt tuho on jäänyt taakse ja on ollut aika siirtyä elävien kuolleiden valtakuntaan, jonne ihmiset tekevät ravinnonhakumatkoja suojatuista linnakkeistaan. Enää zombeja vastaan ei taistella, vaan niiltä suojaudutaan. Vastaava post-tunnelma on hyvin tuttu asetelma muun muassa George Millerin Mad Maxeista.

Alkuperäistrilogian vahvuus oli lohduton tunnelma, joka rakentui ihmisyyden ja sivilisaation tuomionpäivästä sekä kulutusyhteiskunnan rappiosta. Asetelma, jossa ihmiset taistelevat selviytymisestään eristäytyneinä yhteisönä ylivoimaista vihollista vastaan, on kuluneisuudestaan huolimatta käyttökelpoinen perusrakenne luodata nyky-yhteiskunnan ja ihmisyyden tilaa. Kuolleiden valtakunnassa lähtökohdat rakentaa monitasoista madonlukua terrorismin ja talousvallan runtelemasta läntisestä sivistyksestä ovat erinomaiset.

Romeron viimeisimmässä visiossa ihmisyyden kehitys on hoiperrellut taaksepäin. Ihmisten turvaksi luodut linnakkeet palauttavat keskiaikaisen yhteiskuntajärjestyksen, jossa nimen ja vaurauden turvin kiivetään kiillotettujen norsunluutornien suojiin kansan sinnitellessä puutteessa suojamuurien vankeina. Omanedun tavoittelu on pelin henki ja hurskaat ylistysvirret yhteiselon ihanuudesta ja ihmisyyden vilpittömästä jaloudesta on veisattu henkihieveriin. Uhkaavalta tuholta voi ihmiset pelastaa vain pieni oikeamielisten joukko.

Samalla zombit ottavat omia askeleitaan evoluutionsa tiellä. Päämäärättömät hortoilijat alkavat kommunikoida ja kerääntyä määrätietoisemmin yhteen. Tarttumalla kättä pidempään alkoi aikanaan ihmisenkin kehityshistoria. Romero sivaltaa raippaa raskaalla kädellä kulutushysteerisen ja pinnallisuudessaan holtittoman nyky-yhteiskunnan takalistolle. Harvainvalta, terrorismi ja kerskakulutus ovat peittelemättömästi tarinassa läsnä – ironia ja mustahuumori teroittavat monia piikkejä nykyihmisen lihaan. Ketä muuta ilotulitukset viehättävät kuin tahdottomasti taapertavia eläviä kuolleita. Kuolleiden valtakunta on kuitenkin kaukana alkuperäisen trilogian tehoista. Vaikka perusasetelmat synkeinä varjoista nousevatkin, on Romero kuorruttanut elokuvansa teiniyleisöä kosiskelevaan toimintakermavaahtoon, jossa stereotyyppiset sankarihahmot pullistelevat typerissä tiimeissään ja lohkoavat "keventävänä" huumorina muka hauskoja repliikkejä. Moinen tuhnupuuro viihdyttänee paatuneimpia ilotulitusten ihailijoita, mutta palvelee mitä kehnoimmin ajattelevan katsojan tarpeita. Genrerajoista olisi – ainakin tällaiset historialliset juuret omaavan kauhuelokuvan – syytä pitää kiinni eikä alentua kuppaamaan joutavia viihdytyselementtejä nykyisen pohjamutiin sukeltaneen toimintahuumorin saroilta. Toisaalta toiminnallinenkin kokonaisuus säilyy toimivana, kiitos pitäytymisen tiiviissä puolentoista tunnin kerronnassa.

Vallitsevien trendien puserruksissa tehdyt kompromissit vesittävät Kuolleiden valtakunnan vakuuttavuutta. Ja kun aikanaan Dawn of the Deadiin tehosteet luonut Tom Savini on siirtynyt lopullisesti näyttelijäksi ja efektipuolta ovat alkaneet pyörittää bittinikkarit, lopputulos ei ole enää yhtä pysäyttävä kuin kauan sitten 1970-luvulla. Digitaaliaika mahdollistaa monenmoista, mutta keinotekoisuuden leima on vielä liian näkyvä. Sinänsä Savinin rooli on hauska yksityiskohta, sillä Dawn of the Deadissa moottoripyöräjengiä johtanut Blades (Savini) nähdään nyt samana hahmona. Vuosien vierimä näkyy zombinkin kasvoilla. Asianharrastajille yhtymäkohtia riittää ja nähdäänhän elokuvan naispääosassa Dawn of the Deadin tuottaneen ja siitä oman versionsakin leikanneen Dario Argenton tytär Asia Argento.