Lady Bird valkokangas

Saoirse Ronan esittää Lady Birdiksi itseään nimittävää teinityttöä, joka joutuu kohtaamaan aikuistumisen vaikeudet alempaan keskiluokkaan kuuluvassa perheessä. Vaikea suhde Laurie Metcalfin esittämään äitihahmoon toimii elokuvan draaman kaarena, kun seuraamme Lady Birdin tarinaa kohti pesästä lentämistä.

Alkuasetelma ja elokuvan yleinen ilme tuo välittömästi mieleen nuorisoelokuvat ja kasvutarinat genrenä. Lady Birdin kovin vahvuus päätyykin olemaan näiden odotusten tiedostaminen. Elokuva onnistuu väistämään taidokkuudellaan sekä sentimentaalisen ja unohdettavan Oscar-kalasteluelokuvan että kliseisen ja ennalta arvattavan nuorisoelokuvan kohtalot. Tämä odotuksilla leikittely ja niiden rikkominen nostaa muuten pätevästä ja viihdyttävästä elokuvasta muistettavan ja aidon elokuvakokemuksen.

Kiitettävät ja aidot roolisuoritukset kannattelevat hahmodraamaa, joka kertoo hyvin tavanomaisen kasvutarinan. Edellä mainittu odotuksilla leikittely ei kuitenkaan pelasta elokuvaa aivan jokaiselta kliseeltä ja muutama elokuvan sivujuonista osoittautuukin ennalta arvattavaksi ja tylsäksi. Pääasiallisesti käsikirjoitus onnistuu kuitenkin huumorin tai yllättävän realismin kautta kääntämään kliseet puolelleen.

Kamerankäyttö elokuvassa heiluu keskiverron molemmin puolin. Satunnaisesti vastaan tulee kauniisti sommiteltuja kuvia, mutta elokuva myös kompastelee aika-ajoin esimerkiksi valaistuksen kanssa. Visuaalinen ilme nostetaan kuitenkin tavanomaisesta muistettavaksi miljöön kautta. Sacramenton aurinkoinen lähiö-helvetti koostuu rikkaiden persoonattomista kartanoista ja köyhempien ahtaista, puupaneloiduista asunnoista. Päähahmolla on ympäristöönsä monimutkainen suhde ja Sacramento pikkukauppoineen ja katolisine kouluineen nousee omaksi hahmokseen elokuvan aikana.

Siinä missä moni muu elokuva tarjoaisi utopistista tarinankerrontaa tai simppeleitä metaforia kasvusta tai vaikeuksien voittamisesta, Lady Bird tarjoaa usein katkeraa realismia. Tämä virkistävä lähestymistapa toimii myös toisinpäin ja negatiiviset tilanteet eivät välttämättä ole niin melodramaattisia tai lopullisia kuin kasvutarina-elokuvissa yleensä. Elokuva onnistuu tuntumaan samanaikaisesti omaperäiseltä ja erikoiselta, mutta myös aidolta ja läheiseltä.

Amerikkalaisen teinitytön aikuistumisongelmat ovat varmasti monelle melko kaukainen, vaikeasti samaistuttava aihe. Onkin vaikuttavaa miten elokuva onnistuu kertomaan hyvin universaalin tarinan ihmisistä ja muuttumisesta. Kohtalokkaimmat kliseet päätyvät usein huumorin ja realistisen tarinankerronnan uhriksi, mikä tekee Lady Birdistä miellyttävämmän seurata kuin useimmat samankaltaiset elokuvat. Lopputulos on genrensä mittapuulla erinomainen ja persoonallinen elokuva.