L.A. Gigolo valkokangas

Skotlantilaisen David Mackenzien uraan mahtuu joukko tasoltaan suhteellisen kelvollisia ja aihepiireiltään kiinnostavia elokuvia, kuten nuoresta viettelijälautturista kertova Nuori Adam (2003), vankimielisairaalan potilaaseen rakastuvasta naisesta kertova Vangitut (2005) sekä tirkistelyä harrastavasta nuorukaisesta kertova Hallam Foe (2007). Valitettavasti näitä teoksia vaivasi liiallinen keskittyminen lihallisten nautintojen avoimeen kuvaamiseen, joka vei huomiota pois itse tarinasta.

Hollywoodiin siirtyminen näyttää vieneen mieheltä viimeisetkin estot. Ohjaaja on ilmeisesti itse juuri niin puutteessa kuin hänen elokuviensa perusteella voisi päätellä, sillä Mackenzien mielikuvituksettomasti suomennetussa uutukaisessa mässäillään seksillä edellistenkin teosten edestä. Elokuva kertoo unelmakaupungissa rahan perässä sängystä toiseen ravaavasta playboysta (Ashton Kutcher), jonka makea elämä johtaa vääjäämättä kovaan pudotukseen maan pinnalle. Könsikkään vihdoin ymmärrettyä tosirakkauden merkityksen onkin sitten jo liian myöhäistä.

Rattopojan elämä on tuttu aihe elokuvissa aina Keskiyön cowboysta (1969) American Gigoloon (1980). Iänikuisella kertojanäänellä alkava ja päättyvä, läpikotaisin koluttuja latuja seuraileva L.A. Gigolo ei tuo tähän mitään uutta. Päinvastoin sen juoni ja toteutus on jopa niin kliseinen, että katsoja alkaa vakavasti epäillä omaa ironian tajuaan. Toisaalta elokuva ei mauttomuudessaankaan yllä vaikkapa Paul Verhoevenin tunnetusti juustoisen Showgirlsin (1995) tasolle. Ja jos tämän on tarkoitus olla komediaa, se ei todellakaan naurata. Äkkipäätä ei siis pysty keksimään yhtäkään syytä, miksi tätä sisällöltään nollaa lähestyvää moskaa pitäisi katsoa.

Puolitoista tuntia Hennes & Mauritzin vaatettaman aivottoman alfauroksen petipainin ja sitä seuraavan muka-koskettavan järkiintymisen seuraamista luulisi saavan kenet tahansa anelemaan armoa. Ei voi kuin ihmetellä mikä maailmassa on vikana kun tämän luokan kuraa kannattaa tuoda elokuvateatteriin ihmisten katsottavaksi oikeasti näkemisen arvoisten leffojen sijaan. L.A. Gigolo on epäilemättä yksi elokuvavuoden pohjanoteerauksista.