Kohti etelää valkokangas

Prostituutio ja seksiturismi ymmärretään usein miehistä lähtöisin olevana ongelmana. Seksuaaliset tarpeet, ja halu tyydyttää niitä ovat kuitenkin ihmisyyden väistämättömiä piirteitä sukupuoleen katsomatta.

Kohti etelää kertoo Haitin aurinkorannoilla lomailevista vauraista pohjoisen rouvista ja heidän kiinnostuksensa kohteista. Vanhemman naisen seksuaalisuus ei sinällään ole vieras aihe enää elokuvissakaan. Erilaista on sen sijaan elokuvan näkökulma prostituutioon. Asiakas on tällä kertaa nainen.

Seksuaalisissa palveluissa ja niiden ostamisessa ei ole moraalista eroa suhteessa naiseen ja mieheen. Tavat ja keinot voivat olla erilaisia, mutta pohjimmiltaan kyse on aina samasta asiasta: vallasta ja omistamisen halusta. Seksin ostaminen on tavasta riippumatta toisen esineellistämistä ja hyväksikäyttöä.

Kohti etelää on surullinen elokuva. Naisten kohdalla kysymys on läheisyyden ja rakkauden kaipuusta, omien unelmien täyttämisestä ja pettymysten sekä epäonnistumisten hyvittämisestä. Ja jollei muuten, niin tämän kaiken saa rahalla. Haitilaisella hiekkarannalla makoilevat nuoret uroot ovat kuin karkkia, jolla naiset lievittävät pahaa oloaan.

Elokuva tekee myös kiinnostavan luennan turismin luonteesta. Useimmiten länsimaalaiset pyhittävät matkailunsa ajatuksella vaurastuttaa rahoillaan etelän köyhiä. Todellisuudessa kysymys on kulttuurisesta kolonialismista, jota tehdään paksun lompakon voimin. Elokuvassa rikkaat turistit ovat haitilaisille epätoivottuja tunkeilijoita, jotka omivat elinpiirikseen parhaat paikat ja odottavat itseään palveltavan kaikin mahdollisin tavoin.

Puhutteleva aihekäsittely ei elokuvassa kuitenkaan riitä. Kerronta on pysähtynyttä, ja vähätapahtumaisessa elokuvassa suvantokohdat ovat pitkiä. Kovinkaan elokuvallinen ratkaisu ei ole päähenkilöiden erillinen esittely, jonka aikana he selittävät suoraan kameralle taustojaan ja ajatuksiaan. Dokumenteille tyypillisempi tapa ei palvele fiktiivistä elokuvaa.