Kirikou ja viidakon eläimet valkokangas

Viisi vuotta sitten Suomessakin animaatioelokuvan ystäviä ihastuttanut Kirikou ja paha noita (1998) on saanut jatko-osan. Aika on jälleen käytetty perinteisen, käsityönä tehdyn piirrosanimaation työstämiseen monessa maassa Vietnamia myöten parinsadan ihmisen voimin. Tuloksena on edelleen vaikuttavaa jälkeä, jossa hahmojen yksinkertaisuus yhdistyy taustojen loppuun asti harkittuun afrikkalaiseen värikylläisyyteen. Kun kuva-alasta puuttuu turha liike, voi katse rauhassa harhailla näissä mielikuvitusta tuuppivissa maisemissa.

Elokuva koostuu ensimmäisestä osasta poiketen neljästä löyhästi toisiinsa liittyvästä jaksosta. Tarinat esitetään afrikkalaisen suullisen perinteen mukaisina ja niitä pitää koossa itse kuvassakin perinteinen tarinankertojahahmo, luolan vanha viisas mies. Elokuva olettaa katsojan tuntevan ensimmäisen osan, sillä Kirikoun syntymää puhumaan, kävelemään ja tarvittaessa salaman nopeasti kiitämään pystyvänä erityisyksilönä ei enää kerrata. Samoin tarinamaailman ymmärtämiselle on oleellista tietää, että Kirikoun kylä koostuu lähes pelkästään naisista ja lapsista, koska kylän naisten vastustajahahmo Karuba-noita on vienyt miehet.

Kirikou ja viidakon eläimet on suositeltavaa katsottavaa niille, joihin tietokoneanimaatio varsinkaan kaupallisissa muodoissaan ei ole tehnyt vaikutusta. Elokuvan ongelma on se, että se olettaa katsojan nähneen ensimmäisen elokuvan, mutta ei tarjoa vanhan hyvän lisäksi siihen oikeastaan mitään uutta. Mukana on jälleen työtä, yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä korostava arvomaailma sekä hyvän ja pahan yksinkertaistavaa vastakkainasettelua välttävä lopetus. Ensimmäisen osan pohjimmaista vakavuutta ja psykologista jännitettä tarinoista ei tällä kertaa löydy.

Kirikoun seikkailut sopivat yksinkertaisuudessaan hyvin lapsikatsojille. Aikuiskatsojaa taas huvittavat ehkä tarinan perinteiset, selkeitä syitä tapahtumille löytämään pyrkivät ja siten primitiivisinä pidetyt selitysmallit, jotka ensimmäisessä osassa houkuttelivat vakavampiinkin tulkintoihin Karuba-noidan pahuuden syistä. Kun miehettömän kylän naiset maisteltuaan olutta heräävät seuraavana päivänä kovin sairaina, on syy tietysti olutruukkuun pudotetussa myrkkykukassa. Elokuvan musiikin on tehnyt maailmanmusiikin kamerunilaissyntyinen veteraani Manu Dibango, mikä joillekin jo sinänsä on riittävä syy elokuvan katsomiselle ja kuulemiselle.