Kätyrit valkokangas

Animaation saralla on viime vuosina tehty useampia spin-off-elokuvia eli kantateoksen sivuhahmot ovat saaneet oman elokuvansa. Autoista jalostetut Lentsikat lienee tunnetuin ja onnistunein esimerkki, kun taas viimevuotinen Madagascarin pingviinit oli pohjanoteeraus joka suhteessa.

Nyt oman elokuvansa ovat saaneet Itse ilkimys -elokuvien pienet keltaiset apurit. Konsepti on sama kuin Madagascar-animaatioiden hulvattomien pingviinien seikkailussa – tosin sillä erotuksella, että frakkitakkien toimintakohellukseen verrattuna keltaisten nölliäisten edesottamuksista voi puhua jopa eheänä ja kohderyhmäänsä uppoavana elokuvaviihteenä.

Kätyrit on esiosa Itse ilkimykselle, sillä elokuva taustoittaa, miten kätyreistä tuli Grun apulaisia. Aikojen alusta maapallolla pahinta ilkimystä palvelleet otukset ovat historian läpikahlanneina päätyneet arktiseen luolaan asumaan. Auvoisa elämä käy kuitenkin tylsäksi ja kolmen kätyrin retkikunta lähtee etsimään ilkimystä, jota palvella. Kolmikko päätyy vuoden 1968 New Yorkiin, josta he jatkavat kuuluun konnakokoontumiseen.

Kätyrien voimavara on sen kolmessa päähahmossa, jotka kommeltavat ja koheltavat koko puolentoista tunnin ajan. Parhaimmillaan slapstick on oivaltavaa ja spontaanisti hauskaa. Kohderyhmäikäinen koekatsoja myötäeli antaumuksella kolmikon toilailuja eikä aikuisenkaan tarvitse istua elokuvaa läpi naama peruslukemilla.

Tarina ei ole kovin yllätyksellinen tai moniulotteinen, mutta kekseliäällä juonenkuljetuksella elokuva pysyy hyvin liikkeessä. Viittaukset populaarikulttuurin on tehty pääosin tarinan tapahtumavuoden 1968 kautta, mikä ilahduttaa lähihistoriaa tuntevaa aikuiskatsojaa aina ajan populaarimusiikkia myöten.

Konnamaisuudet ja toiminnan väkivaltaisuus ovat Kätyrien arveluttavia elementtejä, mutta toisaalta kaikki on kuvattu ja kerrottu sen verran mielikuvituksellisesta näkökulmasta, että turhan kurttuotsaiseen moralisointiin ei ole aihetta vaikka historiallisilla kidutusvälineillä ilkamointi ei ehkä parasta tyylitajua tekijöiden taholta edustakaan. Tämän voi antaa anteeksi, kun kuningatar Elisabetia sentään luonnehditaan vanhaksi teepussiksi.

Kätyrit ei lunasta paikkaa animaatiotaivaan kirkkaimpien tähtien joukossa, mutta hyvin rytmitettynä lastenviihteenä elokuva ajaa asiansa.