Kaksi päivää, yksi yö valkokangas

Belgialaisen elokuvan näkyvimpiin nimiin kuuluvat Dardennen veljekset ovat uutteria elokuvantekijöitä ja festivaalien suosikkeja. Jean-Pierre ja Luc Dardennen elokuvissa valotetaan usein yhteiskunnasta tavalla tai toisella syrjäytyneiden ihmisten tarinoita. Poeettista realismia lähentyvissä elokuvissaan ohjaajaveljekset ovat nostaneet esille nuoria vanhempia, valeavioliittoja ja lastenkodin kasvatteja. Uusimmalla elokuvallaan Kaksi päivää, yksi yö he suuntaavat tutkivat katseensa työpaikkojen sosiaalisiin rakenteisiin.

Sandra (Marion Cotillard) saa työpaikaltaan puhelinsoiton, jossa kerrotaan hänen menettäneen työnsä. Muut työntekijät ovat äänestäneet isojen bonuksien ja Sandran työpaikan välillä, mutta työnantaja suostuu uusimaan äänestyksen viikonlopun jälkeen, koska jotkut ovat valittaneet uhkaavasta ilmapiiristä. Masennuksen takia pitkällä sairauslomalla ollut Sandra ei ole vakuuttunut siitä, että työtovereiden suostuttelu luopumaan bonuksistaan on kannattavaa, mutta aviomiehensä (Fabrizio Rongione) kannustamana hän lähtee yrittämään.

Työntekijöiden sosiaaliset suhteet ovat monimuotoisia ja mutkikkaita. Pienten tarinoiden kautta eteenpäin kulkeva Kaksi päivää, yksi yö esittelee yhtiön työntekijöiden tilanteita. Toisille bonus kattaisi vuoden sähköt, toisille se on osoitus kovasta työnteosta. Kun ihmiset joutuvat kohtaamaan päätöksensä kasvokkain, he reagoivat hyvin eri tavoin. Dardennen veljesten tapa kertoa tarinaa on hyvin visuaalinen. Myötätuntoisten sanojen taustalta välittyy usein varautuneita reaktioita ja jopa aggressiivista uhkaavuutta.

Vaikka päähenkilön viikonlopun kestävä yritys pelastaa työpaikkansa on elokuvan kantava juoni, nousee Sandran masennus tärkeään osaan. Kaksi päivää, yksi yö maalaa pikkutarkan kuvan masennuksesta parantuneesta, mutta yhä hauraasta naisesta, joka yrittää pitää perheen arjen kasassa.

Marion Cotillardin Sandra eroaa suuresti ranskalais-belgialaisen Luihin ja ytimiin -elokuvan (2012) Stéphaniesta, jonka masennus oli avuttomuudesta johtuvaa, mutta samalla sen taustalla kyti vahva taisteluhenki. Sandran väsymys pysyy kurissa vain rutiinien tiukalla seuraamisella, ja pelko uudesta masennuskaudesta nousee työttömyysuhan jälkeen Sandran päiviä hallitsevaksi asiaksi. Cotillardin suorituksessa yhdistyvät fyysinen uupumus ja henkinen ahdistus tavalla, joka muodostaa masennuksesta taidokkaan muotokuvan.

Kaksi päivää, yksi yö on tiukan aikarajansa takia erityisen jouhevasti etenevä elokuva. Sen lempeää solidaarisuutta ja lämmintä katsetta on helppo arvostaa. Ohjaajien realismi ei siloittele yhteiskunnan epäkohtia, mutta löytää köyhistä asuinalueista ja vaikeista tilanteista kauneutta. Taidokkaasti näytelty elokuva on täynnä lyhyitä tarinoita nykypäivän Belgiasta. Vaikka Dardennejen tavassa tehdä elokuvia on kaikuja Marcel Carnén ja Julien Duvivierin vanhoista klassikoista, heidän jalkansa ovat tiukasti nykypäivässä.