Hyökkäys poliisiasemalle valkokangas

Uusi versio John Carpenterin 1970-luvun toimintaklassikosta Hyökkäys poliisiasemalle on outo lintu. Viime aikoina amerikkalaiset ovat innostuneet filmaaman uusiksi muutaman vuosikymmenen takaisia kulttiklassikoitaan. Tällä kertaa ajatus uudesta versiosta on yllättäen ranskalaista alkuperää. Ranskalainen tuottaja Pascal Caucheteux sai idean uudesta versiosta ja ehdotti sitä ohjattavaksi maamiehelleen Jean-François Ríchet’lle.

Carpenterin alkuperäinen elokuva oli moderni western, kunnianosoitus erityisesti Howard Hawksin Rio Bravolle. Kyseessä oli myös vahvasti yhteiskunnallinen elokuva, joka kuvasi jengien ja poliisien välisen suhteen getoissa jatkuvana sotana. Väkivaltaisuus ja nihilistisyys teki siitä Don Siegelin Likaisen Harryn sukulaisen. Amerikkalaisen yhteiskunnan tila ja pelot heijastuivat 1970-luvulla myös rikoselokuviin.

Uuteen versioon on liitetty kehyskertomus, jossa Ethan Hawken esittämä poliisi epäonnistuu tehtävässä, minkä seurauksena kaksi poliisia kuolee. Varsinaiset tapahtumat alkavat kahdeksan kuukauden päästä uuden vuoden aattona. Alkoholisoitunut Hawke on toisaalle siirrettävän poliisiaseman viimeisessä vuorossa pomona. Lumimyrskyn takia vankikuljetus ohjataan yöksi asemalla mukanaan samana päivänä vangittu gangsteri. Pian asemalle hyökkää pieni iskujoukko. Hyökkäyksen epäonnistuttua alkaa massiivinen piiritys.

Tuloksena on elokuva, joka poikkeaa nykyisestä amerikkalaisesta toimintaelokuvasta. Eniten tähän on syynä se, että tällaisia elokuvia ei Hollywoodissa enää isossa mittakaavassa tehdä. Uusi versio on vanhan tavoin raaka ja paikoin jopa yllättävä. Valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja on todennäköisimmin poikinut myös nykymittakaavassa niukka 20 miljoonan dollarin budjetti. Matalan budjetin mahdollistama liikkumavara ei kuitenkaan näy samanlaisena yhteiskunnallisuutena kuin Carpenterin versiossa.

Jos Hyökkäys poliisiasemalle ei olisi uusintafilmatisointi, katsoja suhtautuisi siihen paljon ymmärtäväisemmin. Nyt ei voi olla pohtimatta uuden version olemassaolon syytä. Uusi häviää kaikessa vanhalle. Carpenterin elokuva oli ihailtavan minimalistinen niin juonen, ihmiskuvauksen kuin musiikinkin kannalta. Uudessa versiossa kuvioita on muutettu osittain kuorruttamalla tapahtumat paremmin motivoidulla juonella, joka sortuu tylsään psykologisointiin. Carpenterin elokuvassa tapahtumia ajoi eteenpäin lähinnä sattuma ja asemalle hyökkäävän jengin pelottava päättäväisyys.

Vaikka ohjaaja Ríchet on sanonut pyrkineensä tekemään Carpenterin tavoin modernin westernin, hänen elokuvansa on saanut enemmän vaikutteita 1980-luvun toimintaelokuvista. Hawken kärsivä päähenkilö muistuttaa Mel Gibsonin Tappavan aseen leskipoliisia ja lukuisia muita amerikkalaisten elokuvien kehäraakkikyttiä. Toiminta ja tapahtumapaikka taas tuovat väkisin mieleen John McTiernanin ensimmäisen Die Hardin. Osasyyllinen on varmasti myös käsikirjoittaja James DeMonaco, sillä juuri juoni ja henkilöhahmot ovat elokuvan suurimmat ongelmat. Ne muistuttavat selvästi käsikirjoittajan edellisen elokuvan Neuvottelijan latteaa psykologisointia.