Hard to Break valkokangas

Somessa kaikki tuntevat sinut, mutta tietävätkö he oikeasti arjestasi yhtään mitään? Sosiaalinen media on alusta, jolla voit luoda itsellesi nimen ja näyttää itsestäsi puolia, jotka haluat jakaa muiden kanssa. Rajauksen ulkopuolelle on kuitenkin helppo jättää paljon. Hard to Break kurkistaa itsevarmojen nuorten kovalta näyttävän somekuoren taakse. Uhon takaa löytyy paljon epävarmuutta ja toivoa siitä että, joku pysähtyisi kuulemaan, mitä heillä on sanottavana.

Atte on 18-vuotias sometähti, jonka alkoholin täytteistä juhlintaa seuraa 40 000 Snapchatin käyttäjää. 16-vuotiasta Jonsua somessa kiehtoo se, että hän voi näyttää itsestään sen aidon puolen, jota muut eivät hänen mielestään yleensä näe. Aten seurassa hän pääsee luomaan itsensä uudelleen rentona juhlijana, joka seisoo kavereidensa vierellä tuli mitä tuli. Kolme vuotta nuorten arkea seuranneen ohjaajakaksikon Anna-Maija Heinosen ja Krista Moision kuvausryhmä on jatkumoa kameroiden edessä varttuneille nuorille, joille omien tuntojen purkaminen tuntemattomille tuntuu yhtä luontevalta kuin hengittäminen.

Hard to Break tarttuu kiinni nuoruuden elohopeamaiseen luonteeseen. Aika kiitää eteenpäin ja venyy joka suuntaan. Silmänräpäyksessä tehdyt ratkaisut vaikuttavat tulevaisuuteen, vaikka ne eivät tunnu juuri siinä hetkessä suurilta asioilta. Asiat ja ihmissuhteet rikkoutuvat ja särkyneet asiat liimautuvat takaisin yhteen. Hard to Breakin nuoret ovat samanaikaisesti äärimmäisen hauraita ja joustavia. He kokoavat itsensä ja arkensa kasaan, eivätkä luovu toivosta.

Arjen hallinta on juhlinnan keskellä vaikeaa. Atte viettää liikkuvaa elämää, jota rytmittävät häädöt ja uudet asunnot. Tyhjä asunto täyttyy pian tiskeistä ja roskista, jotka aluksi rajataan näköpiiristä parvekkeelle, kuten videoissa voidaan häiriötekijät rajata ulos kuvasta. Ongelmat eivät kuitenkaan häviä, vaikka niiltä sulkee silmänsä ja jossain kohtaa ne ottavat kiinni. Yhdessä elokuvan herkimmässä kohtauksessa Atte käy lainaamassa naapurista purkinavaajaa ja saa opastusta sen käyttöön, kun kukaan ei sitä ole hänelle opettanut. Hetkestä kuuluu läpi toive kohtaamisesta ja samalla se on täynnä herkkää avoimuutta.

Dokumentti on tarkkanäköinen kuvaus nuorista tietyssä paikassa ja ajassa. Se ei lähde vetämään isoja linjoja yleistäen Aten ja Jonsun tarinoita kaikkien nuorten tarinaksi, mutta se ei myöskään koskaan pääse täysin perinteisen seurantadokumentin yläpuolelle. Heinosen ja Moision kamera tavoittaa kuitenkin hienosti haurauden kovan ulkokuoren takana ja luo somemaailman ja todellisuuden välille näkyvän eron, vaikka nuorten avautumiset tehdään suureksi osaksi sometähtien varmuudella. Dokumentti kuvaa myös heitä ilman moralisointia tai sensaatiohakuisuutta.

Hard to Breakia on vaikea olla vertaamatta aikoinaan suureksi hitiksi nousseeseen Reindeerspotting – Pako joulumaasta (2010) -elokuvaan, jonka tarina sai surullisen jatko-osan vuonna 2020 Lost Boysin muodossa. Hard to Breakissä on myös synkkä alavire, eikä elokuva käännä päätään väkivaltaisemmaksi muuttuvasta arjesta. Toisin kuin Reindeerspotting, Hard to Break on toiveikas. Kautta elokuvan Atte ja Jonsu kohtaavat huomisen luottavaisesti puhuen uusista suunnitelmista, raittiimmasta huomisesta ja tasaisemmasta arjesta. Dokumentin lempeä katse onkin ehkä lähempänä Bing Liun yhdysvalaista dokumenttia Minding the Gapia (2018), joka käsitteli skeittareiden muuttuvaa ystävyyttä ja hiljaisia lapsuuden traumoja, jotka kurottivat varjonsa vuosien päähän. Säröt eivät riko ketään ja nekin voi vielä korjata.