Gothika valkokangas

Moni Euroopassa lahjakkuutensa osoittanut ohjaaja on päätynyt Amerikkaan rutiinituotantojen peräsimeen. Eurooppalaisohjaajien erilaiset ja kerronnallisesti kunnianhimoisemmat näkemykset saattavat loistaa hetkellisesti jenkkituotantojen yksittäisissä kohtauksissa. Tuotannolliseen tehokkuuteen vannovan koneiston puristuksissa on harva ohjaaja kuitenkaan kyennyt säilyttämään kokonaisuudessa sitä omaa kädenjälkeään.

Ranskalainen Mathieu Kassovitz on erityisesti kotimaassaan tunnettu näyttelijä, joka on ohjannut myös useamman mielenkiintoa herättäneen elokuvan. Hänen olisi uumoillut löytävän rapakon takaa parempiakin projekteja kuin nyt ensi-iltaan tulevan Gothikan, joka on perin persoonaton kauhuelementeillä puleerattu perusjännäri.

Naisten vankimielisairaalassa työskentelevä naispsykiatri (Halle Berry) yrittää ymmärtää ja auttaa mielenliikkeiltään ailahtelevia laitoksen asukkeja. Eräänä päivänä psykiatri herääkin sellinoven toiselta puolelta hullun paperit kourassa viimeisenä muistikuvanaan kotimatkalla sattunut onnettomuus.

Mikäli elokuva olisi pitäytynyt suljetussa vankilamaailmassaan ja syventänyt psykologista kierrettään asteittain yhä piinaavammille ja häiriintyneimmille tasoille olisi lopputulos saattanut erottua edukseen viihde-elokuvien tasaisesta virrasta. Hyvät alkuasetelmat hylätään kuitenkin nopeasti ja elokuva kiiruhtaa vauhdilla lajityypin kliseepakille ja nikkaroi itsestään puuduttavasti ennalta arvattavan juoksentelun, jossa logiikalla tai oikeasti yllättävillä käänteillä ei liiemmälti juhlita. Varsin ala-arvoinen suoritus Cannesissakin palkitulta ohjaajalta.