Fleak: kekseliäs ystäväni valkokangas

Anima Vitae -animaatiostudio on muun muassa Niko-animaatioelokuvista tuttu studio. Se on Suomessa sarallaan käytännössä ainoa maailmanlaajuinen ja isommalla kaavalla menestynyt. Studion elokuvia on nähty yli puolessa maapallon maista, tuotannot ovat kansainvälistä yhteistyötä ja myös laatu on pysynyt korkealla.

Anima Vitae ottaa uuden harppauksen eteenpäin teoksellaan Fleak: Kekseliäs ystäväni, joka kertoo 11-vuotiaasta Tuomaksesta (Urho Kuokkanen). Tuomas menettää onnettomuudessa jalkojensa toimintakyvyn ja päätyy pyörätuoliin. Kun isommat sisaruksetkaan eivät ole aina niin myötämielisiä vaan hengaavat limanuljaska-teinikovis kaverinsa kanssa, masentuu Tuomas.

Apuna on kuitenkin toisesta ulottuvuudesta putkahtava purppuranvärinen suloinen öttiäinen Fleak, joka osaa matkata multiversumin kosmisilla teillä ja tulee Tuomaksen kotiin peuhaamaan. Fleak vie Tuomaksen vierailulle omaan kotiulottuvuuteensa. Siellä kadonnut liikuntakyky voi palautua, mutta sillä on kova hinta.

Utelias, pörhöinen ja ystävällinen Fleak on upea luomus, jossa on sekä sympaattista aitoutta että potentiaalia tunnetuksi lasten franchise-hahmoksi. Elokuvaa katsomassa ollut nuorempi kriitikko ihastui Fleakiin ja piti sitä elokuvan parhaimpana hahmona yhdessä päähenkilö Tuomaksen kanssa. Fleakista tehty pehmolelukin päätyi mukaan matkaan näytännön jälkeen. Pehmolelu oli sivumennen tehty yhdessä Anime Vitaen yhteistyömaassa Puolassa eikä tyypillisesti Kiinassa, kuten yleensä.

Pelkän Fleakin varaan ei teos kuitenkaan rakennu, varsinkin kun Fleakia käytetään elokuvan keskivaiheen jälkeen varsin säästeliäästi. Elokuvan varsinaisessa keskiössä on Tuomas, jonka hahmo on käsikirjoitettu luontevasti ja uskottavasti. Vahva panostus Tuomaksen hahmoon heijastuu hetkittäin sivuhahmojen kapeassa liikkumatilassa, mutta keskittyminen Tuomakseen maksaa itsensä takaisin.

Olennainen osa Tuomaksen draaman kaarta on liikuntakyvyn menetys sekä vammautumisen psykologinen prosessointi. Sopeutumisessa näytetyt tunnetilat, myös negatiiviset, heijastuvat autenttisesti. Pyörätuolikin oli keskivertoa paremmin toteutettu jarruineen ja muine osineen, joihin ei välttämättä kiinnitä huomiota, mikäli ei tunne pyörätuolia arjessa käyttäviä ihmisiä.

Visuaalisesti Fleak on erittäin vakuuttavaa jälkeä. Ohjaaja Jens Møller, animaatio-ohjauksesta vastannut Luca Bruno ja visuaalisesta ilmeestä vastannut Mikko Pitkänen voivat taputtaa toisiaan selkään ihan luvalla. Matka multiversumin sydämessä sekä Fleakin ulottuvuuden maisemat ja olennot eivät vain vedä vertoja monille isojen animaatiojättiläisten tuoreimmille tuotannoille vaan ottavat niistä pistevoiton. Viimeisen kolmanneksen varjo-olento taas tuo mielleyhtymiä Studio Ghiblin isoihin sympaattisiin olentoihin siitä huolimatta, että varjo on myös uhka.

Elokuva on K7 eli vanhemman kanssa mukaan voi hyvin ottaa nuoremmankin katsojan. Elokuvan tummemmat teemat avautuvat eri-ikäisille eri tavoin, mikä lisää Fleakin uudelleenkatseluarvoa ja syvyyttä.

Kokonaisuutena Fleak: Kekseliäs ystäväni on paketti, joka voi jättää Anime Vitaen porotuotannot kauas taakse, mikäli askelmerkit osuvat kohdalleen. Tuomaksen tarina ei välttämättä jatkoa kaipaa, mutta Fleak voi varmasti seikkailla missä ja milloin vain, onhan latu auki ja universumi avoin. Ja aina voi jostain löytyä suklaakeksi.