Ella ja kaverit – Operaatio saukko valkokangas

”Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille.”
(Intiaanipäällikkö Seattlen (1786–1866) lausumaksi väitetty puhe, 1854)

Timo Parvelan pitkään jatkunut lastenkirjasarja Ella ja kaverit täyttää tänä vuonna tasavuosia, kolmekymmentä vuotta. Kirjoja on ilmestynyt yli neljäkymmentä, erilaisista juhlakirjoista ja spin-offeista puhumattakaan. Ella ja kaverit ovat enemmän kuin luonteva valinta kotimaisiksi lastenelokuviksi.

Ensimmäinen elokuva Ella ja kaverit ilmestyi vuonna 2012 ja keräsi yli satatuhatta katsojaa. Heti seuraavana vuonna ilmestyi jatko-osa Ella ja kaverit 2 - Paterock. Jälkimmäinen ei ollut pirteän debyytin veroinen ja jäi kerronnallisesti puolitiehen. Paterockin jälkeen elokuvarintamalla alkoikin suuri hiljaisuus, joka päättyy vasta nyt, toistakymmentä vuotta edellisen elokuvan julkaisun jälkeen.

Kaksitoista vuotta on kohderyhmän eli alakouluikäisten kohdalla pieni iäisyys, edelliselokuvaa katsoneista on tullut jo aikuisia. Tuotantoyhtiökin on vaihtunut Snapper Filmsistä Don Filmsiin. Ei siis ihme, että kaikki on laitettu uusiksi. Ella ja kaverit – Operaatio saukkoa voi pitää pikemminkin Ella-sarjan uudelleenkäynnistymisenä kuin jatkona edellisille sikäli kuin Ella-tarinoissa kovin kiinteää jatkumoa onkaan.

Katri Manninen on käsikirjoittanut elokuvan, joka nojautuu enimmäkseen Parvelan kirjaan Ella ja kaverit menevät metsään. Ellan (Elma Ufacik) luokka on taas kerran jäämässä luokalle Opettajaa (Lauri Tilkanen) myöten. Ainoana oljenkortena luokka lähtee viikon metsäretkelle läheiseen metsään suorittamaan ympäristöoppia.

Metsä on täynnä luonnon ihmeitä ja kauneutta, kaiken huippuna lähivesistössä elää lutuinen saukkoperhe. Ella-tarinoiden vakiopahis, ahne liikemies Isä Yksi (Santtu Karvonen) aikoo kuitenkin raivata metsän virkistyskeskukseksi. Isä Yksi värvää sitä varten bakteerikammoisen metsänkävijä Huntterin (Joonas Saartamo) hankkiutumaan eroon saukoista, jotta metsää ei kaavoitettaisi luonnonsuojelualueeksi.

Operaatio saukko ottaa erittäin vahvan luonnonsuojelullisen lähtökohdan ja pitäytyy siinä alusta loppuun. Teema lyödään perille isolla moukarilla. Intiaanipäällikkö Seattlen vuonna 1854 pitämä runollinen puhe luonnon ja sen merkityksen puolesta lausutaan lasten suulla kahteen kertaan. Jopa muuten puhumaton kovapintainen Pukari yhtyy lausumaan Ellan rinnalla. Sillä ei ole väliä, että Seattlen puhetta on rankasti editoitu ja tunnetuin versio siitä syntyi toistasataa vuotta Seattlen jälkeen, koska onhan Seattle-teksti vetoava.

Saarnaamiseksi elokuva ei kuitenkaan mene, vaan kuvaus ja ohjaus heijastavat tematiikkaa visuaalisesti ja tunnelmallisesti. Suomalainen metsä näyttäytyy utuisen kauniina ja saukkoja kuvataan omassa ympäristössään olevina villieläiminä, ei ihmisten leikkikaluina vaikka söpöjä tietysti ovatkin.

Tarinallisesti teos heittäytyy rohkeasti mystiikkaan, jollaista harvoin suomalaisissa lastenelokuvissa näkee. Nuori Ella on kuin mystikko tai näkijätär, joka näkee luonnonhenkiä ja kuulee unenomaisissa kohtauksissa metsän kutsun. Elma Ufacik on todellinen löytö Ellan rooliin ja kannattelee erinomaisen luontevasti koko elokuvaa.

Kääntöpuolena elokuva kärsii hetkittäin suomalaisille lastenelokuville perinteisestä farssimaisuudesta, jossa aikuisnäyttelijät koheltavat muutaman pykälän enemmän kuin pitäisi. Aikuiset saavat lastenelokuvissa olla ja heidän osin kuuluukin olla omituisempia kuin lapset, mutta liiallinen kohellus luo ristiriitaista kontrastia muiden tarinallisten valintojen kanssa. Myös kaksimieliset eroottiset lataukset sekä kameroittensa varustuksia vertailevan Opettajan ja Huntterin välillä että polkupyörää väärällä tavalla hivelevä kohtaus rehtori Piipun ja Isä Yhden välillä ovat hämmennystä herättäviä.

Operaatio saukko ei aikuisten ylinäyttelyn osalta missään vaiheessa vajoa sille puskateatteritasolle, jota on nähty muun muassa kehnoimmissa Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvissa. Aikuisten huseeraus vie silti hetkittäin huomiota lapsista, joiden roolisuoritukset ovat kautta linjan mainioita ja joihin olisi mieluusti voinut keskittyä enemmän.

Ellan luokka on tarkkaan tyypitelty kirjoissa ja Operaatio saukkoon on löydetty juuri oikeanlaiset roolitukset. Lasten keskinäiset kohtaukset ja aktiivinen toiminta osuvat kohdalleen. Saman porukan näkisi kernaasti toistekin valkokankailla nopeaan tahtiin ennen kuin näyttelijät kasvavat liian vanhoiksi rooleihinsa.

Elokuvaa katsomassa ollut nuorempi kriitikko on nähnyt aiemmat Ella-elokuvat dvd-muodossa ja tykästyi Operaatio saukkoon suuresti. Teos nousi nuoremman kriitikon luovalla asteikolla jopa yli viiden tähden arvoiseksi ja selkeästi edellistä Ella-elokuvaa Paterockia paremmaksi. Myös teoksen lähestymistapa luontoon ja luontoäitiin ihmistä suurempana vetosi samoin kuin lapsihahmojen keskinäinen interaktio. Aikuistason kaksimielisyyksiä lapsi ei onneksi vielä hahmota.

Vanhempi kriitikko koki Isä Yhden kaavailemat hyvin hoidetut virkistys-resortit itse asiassa mukavampana paikkana viettää aikaa kuin punkkien täyttämät metsäryteiköt eikä viettäisi aikaansa metsässä teltassa kuin aseella uhaten, mutta tässä asiassa nuoremman kriitikon näkemys ja ennen kaikkea toivo tulevaisuudesta merkitsee enemmän. Jos Ella ja kaverit – Operaatio saukko sitä lapsikatsojille antaa viihdearvojensa ohella se täyttää enemmän kuin hyvin paikkansa. Toivottavasti nykyisillä maan lapsilla olisi isoksi kasvaessaan riittävästi luontoa jäljellä jota suojella.