Kahdeksanjalkaiset kummajaiset valkokangas

Liekö koulujen alku vai mikä mätäkuu, kun teattereihin ilmestyy ala-arvoisia "komedioita" yli kärsimyskiintiön. Viime aikoina kauhun lajityyppi on elänyt lähinnä teinikauhuelokuvien ja aiheen parodiointien varassa. Siksi onkin periaatteellisesti mukavaa, että välillä tekijät ovat käyneet ammentamassa scifi-viritteisen kauhun kuvastoja.

Läheiseen lampeen joutunut saaste kasvattaa käsittämättömiä hirviöitä, jotka sitten uhkaavat viereisen pikkukaupungin auvoisaa rauhaa. Juoni on tuttuakin tutumpi ja omaa juuret jo puolen vuosisadan päähän b-luokan scifi-kauhun kulta-aikoihin. Tällä kertaa saaste moninkertaistaa hämähäkkien koon ja nykytekniikalla onkin saatu monta hulvatonta kohtausta aikaiseksi. Viittauksia muihin elokuviin vilisee villisti jättisuurten itikoiden vilistäessä vikisten ja ihmispoloja popsien.

Lajityypin paremmin tuntevat saattavat jaksaa naureskella jonkin aikaa, mutta tuntiin ja neljäänkymmeneen minuuttiin venytetty raina etenee luvattoman hitaasti jahkaillen. Kahdeksanjalkaisten kummajaisten parodia on melko hienovaraista eikä varsinaisia ylilyöntejä hutkita, joten tyyliltään elokuva asettuu viime vuosien katastrofielokuvien tasaisen tympeään rintamaan, jossa ihmiset pakenevat kirkuen uhkaavaa vaaraa.

Videorintamalla vastaavia sipsienpopsimistekeleitä näkee enemmän, ja kotiteattereista tällaisten kohderyhmäkin löytyisi varmaan elokuvateattereita paremmin.