Claire Darlingin viimeiset hullutukset valkokangas

Varakas vanha rouva Claire Darling (Catherine Deneuve) päättää myydä kaikki tavaransa pihikirppiksellä. Puoli-ilmainen arvotavara houkuttelee paikalle väkeä, lopulta myös Clairen kauan poissa olleen tyttären Marien (Chiara Mastroianni).

Ranskalaisohjaaja Julie Bertuccellin ohjaama Claire Darlingin viimeiset hullutukset perustuu amerikkalaiskirjailija Lynda Rutledgen romaaniin Faith Bass Darling's Last Carage Sale (2013). Texas on sujuvasti vaihtunut ranskalaiseen kylämiljööseen ja tosielämän äiti ja tytär, Carherine Deneuve ja Chiara Mastroianni, tulkitsevat hienosti muistisairaan äidin ja perhetragedian etäännyttämän tyttären päivän mittaisen uudelleenkohtaamisen.

Tarina pureutuu ihmisen ja hänen esineidensä suhteeseen muistojen ja olemassaolon määrittäjänä. Materialistisessa kulttuurikäsityksessä muistot tuetaan esineisiin, joihin moni takertuu lähes maanisesti vaikka lopulta esineet ovat esineitä ja muistot ovat tunnekokemusten säilyttämää elämää, jonka olemassaololle esineillä on lähinnä triviaalinen merkitys.

Kiehtovaa problematiikkaa ei kuitenkaan viedä niin pitkälle, mihin alkuasetelman antaisi mahdollisuuksia. Puolivälin jälkeen tarina kääntyy Clairen ja Marien perhettä aikanaan kohdanneen tragedian läpiluotaamiseen ja alun älyllinen keveys vaihtuu emotionaaliseen synkistelyyn. Hienovaraisen komedian kääntyminen perhedraamaksi latistaa jännitteen, sillä katsojalle perheen menneisyys on kaavamaisuutensa takia turhan helposti pääteltävissä.

Parhaimmillaan elokuva on lomittaessaan muistojen menneisyyden elokuvan tapahtumahetkeen puhtaasti kuvakerrontaan luottaen. Tarina nykyhetki ja menneisyys ovat läsnä samoissa kohtauksissa ajallisten siirtymien ollessa saumattomia. Ratkaisu on hyvin elokuvallinen ja luo kiehtovuudessaan elokuvaan ripauksen taianomaisuutta.

Harmillisesti elokuvakerronnalliset onnistumiset eivät nivoudu yksiin tarinan kanssa. Temaattisesti tarina jää hahmottomaksi ja monien sivupolkujensa rasittamaksi. Lopulta Claire Darlingin viimeiset hullutukset lepää lähinnä Deneuven ja Mastroiannin esittämien äidin ja tyttären harteilla ilman, että heistä ja heidän suhteestaan saataisiin sanottua kaikkea sitä, mitä odottaisi.